Listen to my heartbeat [1] ✔

#46

Marcuksen kerättyä voimansa lähdimme rannalta.
-sain muuten kuvattua sen kaiken, ja lähetän se poliisin käsiteltäväks, Melissa naurahti iloisesti.
-oikeesti?! Marcus huudahti ja kääntyi katsomaan Melissaa.
-joo-o, Melissa vakuutti.
-kiitos! Marcus hymyili.
-eipä mitään, Melissa hymähti.
olimme kävelleet jo 15 minuuttia, kunnes saavuimme poikien kotitielle. heidän naapurinsa kurvasivat pihasta pois muuttoauton kanssa.
-onks toi talo myynnissä? kysyin pojilta.
-joo, vihdoinkin ne sai uuden asunnon, Martinus kertoi.
oli jo ilta, ja Melissan piti lähteä kotiin.
-saan kamalat raget kotona...hän huokaisi.
-jos et meniskään kotiin? Martinus ehdotti.
-miten niin? Melissa ihmetteli.
-jos kysyn, et voitko jäädä yöks, Martinus hymyili.
-kyl se varmasti käy.
-KIITOS! Melissa huudahti.
hän hyppäsi Martinuksen kaulaan ja suuteli tätä. Martinus oli todella hämillään, ja vähän järkyttynytkin, mutta ei laittanut pahakseen.
nyökkäsin Marcukselle. hän otti puhelimensa esille ja räpsäisi kuvan Melissasta ja Martinuksesta, ja matki Martinusta.
-ja tää menee instaa...Marcus sanoi salaperäisenä.
-heeei! Martinus huudahti ja irrottautui suudelmasta.
-älä luulekkaan!
pojat lähtivät juoksemaan yläkertaan.
Melissa katsoi minua ihmeissään.
-Martinus otti joskus musta ja Marcuksesta kuvan kun pussailtii, naurahdin.
-ahaa...Melissa hymähti.
menin Annen luo olohuoneeseen, ja kysyin häneltä:
-voisko Melissa jäädä tänne yöks?
-kyllä se käy, Anne hymähti.
otin Melissaa käsivarresta kiinni ja lähdimme ylös poikien perään. kello oli jo 23.21, joten valmistauduimme nukkumaan. menimme syömään iltapalaa jonka jälkeen Melissa lähti Martinuksen mukaan hänen huoneeseensa nukkumaan.
-et lähe sitten aamulla minnekkään! sanoin Marcukselle vielä ennenkuin tiemme eroaisivat omiin huoneisiimme.
-en en, otat ihan rauhassa tän yön, Marcus hymyili.
-eihän me kohta enää voida liikkuukkaa ulkona...huokaisin.
pelkäsin oikeasti että jotain sattuisi, ja pahasti. Marcus nappasi minut syleilyynsä ja halasi minua.
-hyvää yötä, Marcus sanoi.
-hyviä öitä, vastasin.
//aamulla//
hyppäsin sängystäni ylös ja kiiruhdin avaamaan verhoni. minulla oli jostain syystä todella paljon energiaa. hyppelehdin alas keittämään kahvia ja tekemään leipiä kaikille. puristin myös pari appelsiiniä tuoremehua varten. laitoin leipien päälle tietenkin voita, juustoa, salaattia, tomaattia ja kurkkua. katoin kaiken pöytään, mutta kahvin annoin olla vielä pannussa. juoksin portaat ylös, puin päälleni ohuen hupparin, juoksuhousut ja nilkkasukat, sillä ulkona oli aika viileä päivä. harjasin hiukseni ja laitoin niihin kaksi lettiä. hetki kului, kunnes kaikki olivat hereillä. kaikki istuivat ruokapöytään ja menin tarjoilemaan kahvia nille, jotka halusivat sitä.
-ootpa sä reippaalla päällä tänään, Marcus naurahti minulle.
-jep, niin oon, ja sun hiukses on taas tosi edustavasti, naurahdin Marcukselle.
-haluutteko te? kysyin Annelta ja Kjell-Erikiltä kahvipannu kädessäni.
-joo, kiitos, Anne sanoi.
-kyllä kiitos, Kjell-Erik hymähti.
-Emma, sä et varmaan haluu? kysyin tältä.
-hyi ei! Emma vastasi.
-entäs nuoriso? kysyin Marcukselta, Martinukselta ja Melissalta.
-ei kiitos, Marcus naurahti.
-en mä haluu, kiitos vaan, Martinus irvisti.
-mä voisin ottaa, Melissa hymyili.
//aamu toimien jälkeen//
lähdimme kaikki neljä ulos pelaamaan jalkapalloa. Melissa oli aika hyvä siinä. teimme joukkueet, minä ja Marcus vastaan Melissa ja Martinus.
-me rökitetään teijät, sanoin Melissalle ja Martinukselle ja nojasin Marcukseen.
-ollaan sitä nyt niin itsevarmoja, Martinus tuhahti hölmö virne kasvoillaan.
parin pelin jälkeen julistettiin voittaja. minä ja Marcus voitimme yhdellä maalilla.
-wuhuu! Marcus huudahti ja tuuletti.
-mähän sanoin, naurahdin.
-kyllä me noille vielä näytetään, Martinus kuiskasi Melissalle.
Melissa nyökkäsi hymyillen.
-lähetitkö muuten sen videon poliisilaitokselle? Marcus kysyi Melissalta.
-juu, jo eilen illalla, Melissa hymähti.
-hyvä, Marcus vastasi.
-Jason kuuluis nuorisovankilaan, niinkun sen kamutkin, sanoin.
-totta, Martinus nyökkäsi.
-öm, Jasonista puheen ollen, se tulee tuolta, Melissa sanoi ja nyökkäsi Jasonin suuntaan.
totta, hän käveli meitä kohti kadulla.
Marcus nousi nopeasti maasta ylös ja laittoi kädet puuskaan.
-soita poliiseille, Marcus sanoi Melissalle.
Melissa teki työtä käskettyä ja lähti kauemmas puhumaan. Jason nappasi Marcuksen paidan kauluksesta kiinni.
-mihin kuseen sä oot mut järkänny? Jason kysyi ja liekehti raivosta.
-en minnekkään kuseen vaan putkaan, Marcus irvisti ja löi Jasonia.
-älkää taas alottako! Martinus huudahti.
poliisi auto ajoi kadulla ja parkkeerasi pihaan. ulos astui nainen ja mies. Jason oli lähdössä juoksemaan pakoon, mutta Marcus tarrasi tästä kiinni. Jason löi Marcusta keskelle kasvoja ja poliisit näkivät sen.
-täällä se pahantekijä onkin, nainen sanoi.
-MÄ EN OO TULOSSA! Jason huudahti.
-sitten sä itket ja tuut, sun kolme kaveria oottaakin sua jo auton perällä, mies sanoi ja tarttui Jasonia tiukasti käsivarresta.
nainen tarttui toisesta.
-kiitos soitosta, olemmekin etsineet tätä kaveria, nainen tuhahti.
-hyviä jatkoja, mies sanoi.
Jason talutettiin auton perälle ja auto kurvasi pihasta pois.
-nyt niistä ei oo enää harmia, Marcus naurahti onnellisena.
tajusin kuinka hyvin kaikki asiat nyt olivat, nyt ei tarvinnut pelätä että sattuisi jotain tai joku hyppäisi puun takaa niskaan. syöksyin halaamaan Marcusta ja päästin pari onnenkyyneltä.
-nyt ei tarvii enää pelätä, huokaisin.
-ryhmä hali! Martinus huudahti ja tuli halaamaan meitä, niinkuin Melissakin.
Melissan puhelin soi, se oli Melody.
(Ms=Melissa, Md=Melody)
Md=onko Jason matkalla nuorisovankilaa?!?!??!
Ms=on ja parempi niin.
Md=senkin saatanan käärmeet!
Ms=kiitos ja hei.
Melissa painoi tälle luurin korvaan ja rupesimme kaikki nauramaan.

//TÄRKEETÄ ASIAA!!! kiitos, sain huomiosi ;) elikkä, tää tulee nyt tosi nopeesti mut tää on tän tarinan toisiks viimenen osa. viimeinen osa on nopeasti tulossa, luethan vielä sen! ;) siinä on tärkeä käänne...//