Listen to my heartbeat [1] ✔

#26

lähdimme sairaalalle aamulla yhdeksältä. kävelimme käytävältä Marcuksen huoneeseen. hoitaja ja sama lääkäri jonka eilen tapasin, olivat jo siellä.
-huomenta, lääkäri sanoo.
-huomenta, Anne nyyhkäisee.
Emma kipittää viereeni ja ottaa kädestäni kiinni. Martinus saa mennä ensin toivottamaan Marcuksen viimeiselle matkalleen. hän kumartuu veljensä lähelle ja kuiskaa tälle jotain, mitä emme kuule, eikä tarvitsekkaan. hän tulee luoksemme ja alkaa itkeä. rutistan häntä kovaa. sitten menevät Emma ja heidän vanhempansa. he viipyvät siellä kauan, mutta se oli okei. sitten oli minun vuoroni. kävelin Marcuksen luo hitaasti ja halasin tätä. kyyneleet virtasivat minun poskeltani ja tippuivat Marcuksen poskelle. kuivasin ne ja suutelin Marcusta otsalle.
-nähään sitten joskus, mä oon pahoillani, kuiskaan hänelle.
-oot rakas.
kävelin pois sieltä ja tartuin Martinuksesta kiinni. ei voi olla totta! miksi näin piti tapahtua, kaiken lisäksi summasta jäi puuttumaan vain viisituhatta! luulin että Norjan matkasta tulee kiva reissu, ja äiti laittoi tilillenikin ihan turhaan viisituhatta euroa! en minä niillä mitään tee enään. paitsi...hetkinen...
-jäikö summasta siis puuttumaan viisituhatta euroa, ja loput olisitte voineet maksaa? kysyn yht'äkkiä Annelta.
-kyllä, mutta pitääkö sitä nyt miettiä? hän nyyhkäisee.
lääkäri oli juuri irrottamassa ensimmäistä piuhaa kunnes huudahdin.
-älä vielä!
-saanko nopeasti katsoa tilini tilanteen?
-juuriko nyt? lääkäri hämmästeli.
-kyllä, vastaan.
lääkäri nyökkäsi hieman ihmeissään ja käski hoitajan näyttää minulle koneen, mistä voisin sen katsoa. kirjauduin nopeasti sisään ja näin että tililläni oli 5305 euroa.
-Anne! huudahdin.
näytin tämän Annelle ja selitin kaiken.
-oletko aivan varma että tahdot luopua noista? hän kysyi.
tuhahdin hieman.
-jos se vain parantaa Marcuksen.
Annen suupielet kohosivat korviin saakka ja hänen silmänsä täyttyivät ilonkyynelistä.
-voi kiitos, kiitos Ellen! hän sanoi ja halasi minua kovaa.
Anne meni heti kertomaan kaiken lääkäreille ja Marcuksen leikkaus suoritettaisiinkin jo tunnin kuluttua.
tosin Martinus ei ollut kuullut tästä vielä. sillä hän oli lähtenyt käytävään itkien.
-miten me voidaan tarpeeks sua kiittää? Kjell-Erik mietti.
-ei tarvitse mitenkään, en mä niillä rahoilla muutenkaan mitään ois tehny, naurahdin.
Emma ja hänen vanhempansa halasivat minua kovaa.
-Ellen on paras, Emma vakuutti.
he lähtivät kotiin, ja minä jäin sairaalalle. menin etsimään Martinuksen. näin Martinuksen penkillä.
-Martinus! huudahdan ja juoksen tämän luokse.
-miten oot noin ilonen? hän kysyy.
kerron kaiken ja hänen silmänsä suurenevat ja suu aukeaa hämmästyksestä.
-o...oikeasti? hän kuiskaa.
-no joo-o! huudahdan innoissani.
Martinus näyttää niin onnelliselta ettei tiedä mitä tekisi. kunnes hän yht'äkkiä syöksyy kaulaani.
-Ellen...mä en tiiä mitä sanoa, Martinus nyyhkäisee onnesta.
-hei, mä tein tän siks että mä välitän, huokaisen iloisena.
-sä oot paras! Martinus huudahtaa ja halaa minua niin kovaa että olen kuristua.
-ota ihan rauhassa! kiljaisen.
-mä kuristun! naurahdan.
Martinus päästää irti. hän näyttää halkeavan onnesta eikä tiedä mitä tekisi. päätämme lähteä tunniksi kävelylle. Marcuksen leikkaus kestää noin tunnin niin tulemme sitten takaisin.
//tunnin kuluttua//
menemme kysymään hoitajalta, onko Marcus tullut leikkauksestaan. on tullut, ja hän on samassa huoneessa missä aijemmin. sielä hänelle ollaan antamassa lääkettä jolla hän herää. Marcuksella ei ole enää happinaamaria. istahdamme Martinuksen kanssa penkeille jotka ovat Marcuksen sängyn kummallakin puolella ja odotamme että tämä herää.

//vähän onnellisempaa, kaikesta selvitään! ps. varmasti Anne ja Kjell-Erik olis pystyny maksaan puuttuvan summan, mutta Ellenin apu oli osa juonta! :)//