Listen to my heartbeat [1] ✔

#3

pojat juttelivat minulle samalla kun purin tavaroitani. he olivat juuri niin mukavia kuin miltä olivat vaikuttaneet, oikeastaan, mukavempia.
-tulkaa syömään! Anne huusi alhaalta.
jätin tavarani lattialle ja lähdimme ala-kertaan.
-kukas sä oot? pieni tyttö kysyi minut nähdessään.
-mä oon Ellen, muutan teille vuodeks, vastasin hymyillen.
-ja sä oot varmaankin Emma?
tyttö virnisti pienesti.
-joo.
Anne oli tehnyt hyvää kanakeittoa. parasta maistamaani. ruuan jälkeen lähdin jatkamaan tavaroiden purkamista. Marcus seurasi minua. peili luiskahti kädestäni, joka melkein osui maahan, mutta Marcus sai siitä kiinni.
-tarviitko apuu? hän kysyi ja ojensi peilin minulle.
-vaikka, sanoin ja hymyilin parhaani mukaan.
//20 minuutin kuluttua//
olin purkanut tavarani Marcuksen avustuksella, kun joku koputtaa oveen. sisään astuu Martinus.
-lähetäänkö ulos? hän kysyy ja kuulostaa pirteältä.
-mikäs siinä, vastaan.
-osaatko pelata futista? Marcus kysyy minulta.
-enpä oikeastaan, pallo on pelottava, vastaan ja hymähdän nolona (you know).
-haluutko et opetetaan vai tehäänkö jotain muuta? Martinus kysyy.
-voittehan te opettaa! sanon.
lähdemme laittamaan kenkiä jalkoihin ja syöksymme lämpöiseen ulko-ilmaan.

//vähän tylsä, mut toivottavasti kelpaa//