Listen to my heartbeat [1] ✔

#12

avaan hitaasti ulko-oven. riisun kengät hiljaa ja kuuntelen sen jälkeen hetken. mitään ei kuulu. kävelen portaat ylös ja avaan jännittyneenä Marcuksen huoneen oven. pidän silmiäni kiinni kun astun sisään, mutta avaan ne pian ja alan nopeasti katsomaan huonetta katseellani läpi. ei mene kauan kun huomaan Marcuksen istumassa nurkassa hautautuneena käsiinsä, ja hänen nenästään tulee verta. sitten näen Martinuksen joka makaa maassa tajuttomana, jonka päästä tulee verta.
-mitä hittoa täällä tapahtuu!? kiljaisen katsoen kyyneleet silmissä Marcusta.
-meiltä lähti vähän lapasesta...Marcus sopertaa.
-ootko sattunu huomaan et Martinus on tajuton?! kivahdan.
Marcus nostaa pikaisesti katseensa ylös ja ryntää veljensä luokse.
-voi ei ei ei ei ei! Marcus huutaa hädissään.
juoksen alhaalta hakemaan paperia kummankin verenvuotoihin. kun tule takaisin näen veljeksien halaavan toisiaan.
-mä oon niin pahoillani, Marcus kuiskaa.
-en mä sua olis saanu yllyttää, Martinus väittää.
minulle vierähtää ilonkyynel poskelle ja juoksen halaamaan heitä.
-te ootte ihan hölmöjä! sanon leikilläni töykeästi.
pojat katsovat toisiaan, jonka jälkeen he rutistavat minua niin kovaa että minulla lähtee ilmat pihalle.
-älkää! naurahdan.
sitten he alkavat kutittaa minua.
-hei oikeesti! huudan naurusta.
-noi teijän verenvuodot pitää paikata, sanon.
pojat lopettavat ja antavat minun tehdä työt.
-riitelitteks te musta? kysyn hiljaa.
Martinus näyttää vaikealta ja Marcus hieroo niskaansa. menemme katsomaan televisiota, josta tulee romanttinen elokuva.
-blääääh, vaihtakaa kanava! Martinus puuskahtaa.
naurahdan Martinukselle.
-ihan kohta.
elokuvassa tapahtui samalla tavalla kuin äsken oli tapahtunut. pojat olivat salamana poissa paikalta. lähden heidän mukaan.
-tota, me mietittiin Martinuksen kaa, et kummasta sä tykkäät enemmän? Marcus kysyy.
vaikenen hetkeksi ja mietin miten minun pitäisi tämä sanoa.
-noh....toisella teistä on todella samanlainen luonne kun mulla, mutta, en ikinä koskaan vois unohtaa sitä toistakaan.
-eli? Martinus kysyy.
-lupaatteko muistaa, etten ikinä luopuisi kummastakaan teistä? kysyn hymyillen.
pojat nyökkäävät.
-mä taidan pitää vähän enemmän.....

//kummastakohan? ;)//