Listen to my heartbeat [1] ✔

#30

avattuamme oven, Emma syöksyy meitä vastaan. hän halaa todella kovaa Marcusta.
-älä nyt kurista mua tai joudun sinne sairaalaan uudelleen! Marcus sanoo, mutta ei millään tavalla vihaisesti, hymyillen.
-tervetuloa kotiin, Emma hihkaisee.
Marcuksen palaamisen kunniaksi, pidimme elokuva-maratoonin. katsomme ainakin viisi elokuvaa. kun viimeinen elokuva on meneillään, Kjell-Erik, Anne ja Emma ovat jo lähteneet nukkumaan. minä, Marcus ja Martinus istumme vielä sohvalla. tai, Martinus on nukahtanut. käperryn Marcuksen lähelle, kun elokuvassa nainen ja mies kohtaavat jälleen monen vuoden jälkeen.
-ihanaa kun sä oot taas täällä, sanon.
-ihanaa olla täällä, Marcus hymyilee ja laittaa kätensä kaulani ympärille.
päätän tällä kertaa olla nukahtamatta jonnekkin muualle kuin sänkyyni, joten elokuvan loputtua suutelen Marcusta ja toivotan tälle hyvät yöt. hiivin hiljaa rappuset omaan huoneeseeni. kuulen alhaalla kuinka Marcus heittää tyynyllä Martinusta.
-hei pahvi, mee omaan huoneesees nukkun, hän naurahtaa.
-joo...Martinus huokaisee.
kikatan vähän. he ovat kyllä totaalisen tolloja aina välillä.
//aamulla//
kello on vasta 6.30, mutta en saa enää nukuttua. saan ajatuksen soittaa äidille, miten heillä menee.
(Ä=äiti, E=Ellen)
Ä=hei kulta!
E=moikka!
Ä=ajattelinkin että tänään pitää soittaa sinulle. miten siellä on menny?
E=hyvin, jotain mutkia on tullu matkaan ja...ei kai sua haittaa jos käytin ne rahat jotka laitoit mun tilille, johonkin muuhun kun itteeni?
Ä=no mihin sinä ne käytit?
selitin äidille koko asian, ja mitä oli tapahtunut tämän koko täällä olo aikani aikana.
Ä=ai onko ne pojat ne norjalaiset laulajat?!
E=jep, mut ei kai sua haittaa?
Ä=ei tietenkään. ootkos vähän ihastunu?
minua alkoi naurattaa.
E=joo...
Ä=minun pitää nyt mennä, pidä hauskaa!
E=juu, heippa.
käteni oli jo aivan puuduksissa, eikä mikään ihme sillä olimme jutelleet äidin kanssa jo melkein kaksi tuntia.
huoneeni ovi avautui varovasti, ja esille astui Marcus.
-ai sä oot jo hereillä, hän sanoi.
-joo, heräsin jo 6.30
huomasin tuijottavani taas Marcusta. minulle tuli yht'äkkiä tunne, että minun on pakko saada sanoa tälle jotain. menin hänen luokseen ja halasin häntä.
-aika yllättävää, Marcus naurahti.
-arvaa mitä? sanoin.
-no mitäs? Marcus kysyi ja kietoi kätensä puolestaan minun ympärille.
-mä rakastan sua tosi paljon, vastasin ja painoin pääni hänen olkapäälleen.
-niin mäkin sua, Marcus sanoi ja suuteli minua päähän.
Martinus käveli haukotellen käytävällä ja huomasi minun huoneen oven olevan auki ja kurkisti sinne.
-aaa! hän huudahti.
-sori jos keskeytin jotain...
irrottauduimme toisistamme ja menin avaamaan oven kokonaan auki.
-et sä mitään keskeyttäny, hymyilin.
//skip aamutoimet//
olimme sopineet poikien kanssa että tulen heidän kanssaan ulos heti kun olisin siivonnut huoneeni. laitoin oven kiinni, ja musiikkia puhelimestani. tottakai Marcuksen ja Martinuksen. aloitin vaatekaapista, sitten siirryin imuroimiseen, jonka jälkeen pyyhin pölyt. siivottuani laitoin musiikin pois ja katsoin ikkunasta ulos. näin pojat notkumassa aidalla. huomasin myös kaksi tyttöä. Martinus jutteli toiselle, ja toinen Marcukselle. Marcukselle jutteleva tyttö otti puhelimensa esille, kysyi jotain Marcukselta, suuteli Marcusta poskelle jolloin otti heistä kuvan.
-mitäh...? kuiskasin itsekseni.
Marcus huomasi minut ikkunassa ja esitti avaavansa ikkunaa. tajusin mitä hän tarkoitti ja avasin ikkunan. tytöt näyttivät heti kateellisilta. he mulkaisivat minua.
-tuu tänne ulos! Marcus huudahti.
-hetki, vastasin.
suljin ikkunan ja lähdin ala-kertaan. tempaisin kengät jalkaani ja olin jo salamana pihalla. kävelin heidän luokseen.
-tässä on Melody ja Melissa, Martinus sanoi.
-ja tässä on Ellen, Marcus esitteli minut.
-moi, tervehdin.
Melody ja Melissa eivät vastanneet.
-he muuttivat parin korttelin päähän tästä juuri tänään, Marcus sanoi.
he olivat varmaankin siskokset. Melody oli ottanut sen pusukuvan Marcuksen kanssa, ja Melissa oli jutellut Martinukselle. Melody ei näyttänyt kivalta...
-heti kun tajuttiin et pojat asuu täällä, niin lähettiin ettiin niitä, Melody sanoi ja nykäisi Marcuksen lähelleen. tahallaan.
Marcus punastui ja venkoili pois. minua alkoi ärsyttää ja nykäisin pojat mukaani.
-meijän täytyykin tästä lähtee, sanoin ja nyrpistin nenääni niin ettei pojat nähneet.
lähdimme kävelemään metsään päin.
tytöt jäivät aidalle tuijottamaan minua suu auki. mitäpä siitä.

//sori, tänää ei näköjää teksti luista :))//