Listen to my heartbeat [1] ✔

#18

Marcus laittaa veljelleen viestiä.
"tuutko kattoon meijän kaa leffaa?"
ei kauaakaan mene kun Martinus pyyhältää ovesta sisään ja änkee väkisin väliimme.
-et oo enää ihan pieni...Marcus valittaa.
-voi pikkusta...lässytän ihan kuin vauvalle.
-mulla on kylmä, siks mä tänne tulin, Martinus sanoo.
-juu, ihan vaan siks...Marcus kujeilee.
Martinus mulkaisee veljeään ja tukistaa tätä.
-no joo, anteeks, Marcus naurahtaa.
//elokuvan jälkeen//
kipitämme kaikki ala-kertaan, kun olemme saaneet Martinuksen kanssa päivävaatteet päällemme, sillä Marcuksella oli jo.
-mitäs syötäis? kysyn pojilta.
-päätä sä, Marcus vastaa.
-sähän sen kokkaat...
-hei aika reilua! huudahdan ja hakeudun Marcuksen lähelle.
sujautan käteni hänen käteensä nopeasti ettei Martinus huomaisi, ja ottaisi taas salakuvaa.
-paistetaan kananmunia ja pekonia, Martinus keksii.
-hyvä idea, Marcus myöntää.
-fatness...naurahdan.
pojatkin repeävät nauramaan.
-voi muru, se pekoni siinä sen rasvan tuo, ei se muuten niin fatness ois, pitäskö sun käydä kokkikurssi uudestaan? Marcus tiedottaa.
-no älä viitti! sanon ja tönäisen tätä leikilläni.
-kyllähän sitä kananmunassakin rasvaa on.
-totta, Marcus hymähtää.
pojat hakevat ainekset ja rupeamme töihin. päätimme tehdä jotain muutakin hyvää ruokaa. esimerkiksi jälkiruuaksi on pullia. Martinuksen idea sekin. kun Martinus kulkee Marcuksen ohi maitotölkki kädessä, hän kaataa maitoa tämän niskaan.
-Martinus mitä hittoa? Marcus naurahtaa juonikkaasti.
sitten hän heittää veljeään kananmunalla.
-ai....ja hyi! Martinus huudahtaa.
siitä alkaakin aikamoinen ruokasota. pojat alkavat heitellä toisiaan kananmunilla, ja minä liityn mukaan. jatkamme niin kauan nauraen, kunnes kuulemme auton tööttäyksen pihalla. heidän vanhempansa ja Emma tulivat kotiin. katsahdamme toisiimme, ja tajuamme että nyt tuli kiire. keltuaisia lojuu joka puolella, ja kananmunankuoria on joka paikassa. minä rupean keräämään kuoria, Marcus hakee sienen ja rupeaa putsaamaan paikkoja ja Martinus juoksi ovelle pidätelläkseen vanhempiaan. meitä kaikkia nauratti kamalasti, vaikka olimmekin paniikissa.