Listen to my heartbeat [1] ✔

#44

seisoimme risteyksessä. Damienin oli tarkoitus lähteä toiseen suuntaan.
-kiitos hei vielä, Marcus hymähti Damienille.
-äh, ei se mitään, Damien sanoi.
halasin vielä Damieniä. hän heilutti meille ja lähti jatkamaan matkaa eri suuntaan. minä ja Marcus lähdimme toiselle reitille.
-kiitos sullekkin, jos et ois tullu niin varmaan oisin paljastanu jotain kamalaa, sanoin.
-tottakai mä tulin, Marcus hymähti.
-on se Jason ihmeellinen kun käy tyttöihin käsiks.
-no äläpä, tuhahdin.
pääsimme Gunnarseneiden pihalle. pysäytin Marcuksen ja tarkistin tämän.
-sulla on kaulassa painauma, se pitää saada piiloon, sanoin.
-oota hetki.
lähdin sisälle ja kiipesin rappuset ylös. kuulin Martinuksen huoneesta naurua. se kuulosti tytöltä. koputin oveen ja astuin sisään, näin Melissan huoneessa istumassa Martinuksen sängyllä. Martinus keikkui itse tuolilla.
-anteeks! huudahdin ja laitoin oven kiinni.
-ei se haittaa, kuulin Martinuksen naurahtavan.
menin nopeasti huoneeseeni ja otin meikkipussistani meikkivoiteen. kipitin takaisin ulos. tähyilin hetken ympärilleni. Marcusta ei näkynyt. aloin jo heti huolestua.
-ei, ei, ei! hoin.
kuulin talon takaa askelia. keräsin rohkeuteni ja katsoin sinne.
-pöö! Marcus huudahti.
pelästyin niin paljon että olin saada sydänkohtauksen.
-äääääh, älä tee noin! sanoin.
-mä kerkesin huolestua jo...
Marcus katsoi minua lempeästi suklaan ruskeilla silmillään ja huokaisi tyynesti:
-ei oo kivaa jos susta tulee vainoharhanen.
-voi olla että oon jo...vastasin.
Marcus oli juuri vastaamassa jotakin, kun hänen ilmeensä muuttui vihaiseksi. hän katsoi olkani yli. käännyin itsekkin katsomaan ja näin Jasonin ja Melodyn kävelemässä siellä.
-jos nyt otat ihan iisisti, Melody sanoi rauhoittavasti.
-jos aattelit että toi tietää jotain siitä miten otetaan iisisti, niin et kyllä tunne sitä ollenkaan, Marcus sihisi hampaittensa välistä.
-Marcus! ärähdin ja tönäisin tätä.
Jason tuli vihaisen näköisenä aidalle notkumaan. olin todella kiitollinen että siinä oli aita välissä, vaikka ei se paljoa auttanut. Marcus meni lähemmäs Jasonia.
-uskalsit sentään tulla, Jason tuhahti.
-älä luulekkaan että mä pelkäisi sua, Marcus murahti.
Jason läimäisi Marcusta kasvoihin. Marcus teki samoin, mutta kovempaa.
-älkää alottako! Melody tiuskaisi.
-Marcus mun vuoks, älä tee tätä, sopersin.
-mä oon joutune pelkään jo ihan liikaa!
Marcus katsoi minua vihaisesti, mutta viha muuttui nopeasti myötätunnoksi.
-ole hyvä ja poistu, Marcus sanoi Jasonille yllättävän rauhallisena mutta ei katsonut häneen.
-minkäköhänlainen aikuinen susta tulee kun annat tytön pomotella sua? Jason naurahti.
-Ellen ei pomotellu, Marcus tiuskaisi.
-ja susta tulee vai naisten hakkaaja?
näin Damienin ja Benjaminin kävelemässä meitä kohti.
-hei nyt menee jo vähän yli...Damien huokaisi saapuessaan paikalle.
-mikä sota täällä on menossa? Benjamin ihmetteli.
-Jason tässä se ongelma on, Marcus kivahti.
Jason hyppäsi aidan yli ja löi Marcusta. tästä se taas alkoi. ei voi olla totta! Damien ja Benjamin olivat juuri hyppäämässä aidan yli kunnes Martinus ja Melissa ilmestyivät paikalle. Martinus juoksi tappelevien poikien luo ja meni heidän väliinsä, joka oli huono idea sillä Jason oli juuri lyömässä Marcusta mutta osuikin Martinukseen. Martinus ei sulattanut sitä vaan potkaisi Jasonia...kröhöm...haaroihin. Damien ja Benjamin hakivat Jasonin toiselle puolelle aitaa. me tytöt emme osanneet tehdä mitään.
-jännä kun mä en keksiny tota, Marcus naurahti Martinukselle.
-heh, Martinus hymähti.
Melody ja Jason huomasivat että Melissa oli tullut Martinuksen kanssa sisältä.
-et jumalauta oo tosissas, Jason huokaisi Melissalle ilkeästi.
-taulapää! Melody huudahti.
-ja tässä nähään kumpi siskoksista on järkevämpi, sanoin.
Melody näytti siltä että hyökkäisi aivan kohta siskonsa niskaan.
-jos te ette nyt alota, Martinus tokaisi.
-me mennään ja otetaan nää kaks älykääpiöö mukaan, Damien lupasi tarkoittaen Jasonia ja Melodyä.
-kiitos, Marcus sanoi.
-taas.
Damien ja Benjamin hymähtivät kumpikin ja nykäisivät Melodyn ja Jasonin mukaansa. Jason antoi tällä kertaa asian olla ja lähti vastahakoisesti poikien mukaan Melody perässään.
-ja nyt mä peitän ton painauman, huokaisin Marcukselle.
-hyvä kun et oo ottanu siskostas mallia, Marcus sanoi Melissalle samalla kun peitin painaumaa.
-no mä oon aina vihannu sitä, ja en tajuu mitä se näkee Jasonissa...Melissa tuhahti.
-oikee asenne, Marcus hymähti Melissalle.
minä ja Martinus purskahdimme nauramaan kovaa.
-teijän pitäis perustaa joku "Jasonin vastustus-kerho", Martinus sanoi.
-hyvä idea, naurahdin.
-ette voi väittää että te tykkäisitte siitä, Marcus sanoi.
-en todellakaa, Martinus puuskahti.
-en oo ikinä tykännykkää ja varsinkaan ton jälkeen mitä se teki, huokaisin.
Martinus ja Melissa nostivat kulmakarvojaan ja katsoivat meitä kysyvästi.
-älkää kysykö...sanoin.
-mentäiskö kaikki tänään uimaan, kaikki neljä? Martinus kysyi.
-jos se käy prinsessoille niin kyllä, Marcus irvisti söpösti.
-mulle käy, Melissa sanoi.
-jos prinssit sitä kysyy niin toki, vastasin.
Melissa lähti kotiinsa laittamaan kamoja kasaan ja me muut teimme samoin. paitsi minä en lähtenyt kotiin, tietenkään. varakotiin. olimme sopineet että Melissa tulee rannalle kun ehtii ja me lähdemme jo edeltä koska olimme nopeammin valmiita. otin Marcusta kädestä kiinni kun kävelimme rannalle. Martinus hyppelehti peräsämme kuin hullu.
-voi vitsin toope, Marcus naurahti tälle.

//vähän tylsä, mut en oikein keksiny mitään//