#6

894 54 2
                                    

havahdun kun kuulen vieressäni tömähdyksen. käännän pääni suuntaan, mistä ääni on peräisin ja näen Marcuksen maassa. alan nauraa kovaa johon Marcus herää.
-mitäs mä täällä teen? hän kysyy ja tarkastelee ympärilleen.
-en mä tiiä, en todellakaan tiiä! nauran vedet silmissä.
-ei se nyt noin hauskaa oo, Marcus naurahtaa.
osoitan hänen hiuksiaan ja nauran kahta kovemmin.
-näkisit ittes!
Marcus kävelee peilin eteen ja rupeaa itsekkin nauramaan pörröisille hiuksilleen. katson kelloa, se on 8.56. ihan hyvä aika herätä. kömmin sängystä ylös ja kävelen Marcuksen luokse.
-kiitti et sain nukkuu täällä tän yön, kiitän hymyillen ja suutelen tätä poskelle.
-heh, eipä mitää, Marcus vastaa ja hymyilee takaisin.
lähden huoneeseeni vaihtamaan päivävaatteita ja harjaamaan kullanvaaleita hiuksiani. joku koputtaa oveen.
-sisään! huudahdan.
sisään astuu Martinus.
-huomenta, hän toivottaa.
-huomenta, vastaan.
-kuulin et nukuit Marcuksen vieres....Martinus sanoo hampaidensa välistä ja hieroo niskaansa.
-kyl mä nukuin, sanon ja katson vaitonaisena Martinusta.
-mitä siitä?
-ei mitään, kysyinpähän vaan, Martinus sanoo ja nostaa kasvoilleen leveän tekohymyn.
lähden ala-kertaan syömään. pöytään on katettu leipiä ja kaikilla on lasissa mehua.
-hyvää huomenta Ellen, Anne sanoo minut nähdessään.
-huomenta, vastaan.
-nukuitko hyvin? hän kysyy.
-kyl se nukku, juuri viereeni tepastellut Marcus sanoo ja kietoo kätensä hartioilleni.
hymyilen vastaukseksi. istumme pöytään ja paikalle saapuu myös heidän isä, Martinus ja Emma.
-voiko joku teistä leikkii mun kaa tänään? Emma kysyy toiveikkaana.
-mä voin hetken, vastaan Emmalle hymyillen.

//toivottavasti kelpaa :D//

Listen to my heartbeat [1] ✔Donde viven las historias. Descúbrelo ahora