Pimeänkulkija

21. Gm

Äkkinäinen liike vihlaisee takaraivollani asti, ja käteni takertuvat pääni ympärille pienen henkäisyn lipsahtaessa huuliltani. Puristan silmäni hetkeksi kiinni, ennen kuin käännyn katsomaan Chasea. Tämä katselee minua odottavasti pysyen liikahtamatta aloillaan.

"Mitä helvettiä sinä täällä teet?" kysyn järkyttyneesti yrittäen samalla muistella edellistä iltaa. Ainoa mitä muistan selvästi on astumiseni sisään baariin. Sen jälkeisestä ajasta mielessäni on vain lyhyitä välähdyksiä, joista en saa mitään selkoa.

"Katso ympärillesi vähän tarkemmin."

Katson häntä hämmentyneesti, mutta vilkaisen sitten ympärilleni keskittyen oikeasti siihen, mitä näen. Samalla tajuan, ettei tämä tosiaan ole meidän kylpyhuoneemme. En ole ikinä edes nähnyt tätä aiemmin.

Kun käännyn taas Chasen puoleen, hänen huulillaan kareilee huonosti pidätetty huvittuneen omahyväinen virnistys. Hän näyttää suorastaan nauttivan tilanteesta, toisin kuin minä. Pudistelen itsekseni päätäni ja yritän sanoa jotain, mutta en saa kiinni yhdestäkään järkevästä ajatuksesta. Koko pääni tuntuu ihan tyhjältä.

Kylpyhuoneen ulkopuolelta alkaa kuulua lähestyviä askelia, ja pian Shawn ilmaantuu oviaukkoon. Hän katsoo ensin minua ja sitten veljeään pienesti huokaisten.
"Chase" hän sanoo merkitsevästi.

Chase nostaa käsiään antautumisen merkiksi ja pyöräyttää silmiään.
"Minä menen keittämään kahvia" hän tokaisee. "Krapulaiset ihmiset haluavat aina juoda kahvia."

Hän kääntyy ympäri ja katoaa näkyvistä. Hänen askeleidensa kaikotessa käännyn tuijottamaan Shawnia selitystä vaatien.

"Me satuimme eilen Jordanin kanssa käväisemään samassa baarissa, ja sinä aloit olemaan jo siinä kunnossa, että meidän oli parempi tuoda sinut pois sieltä" Shawn sanoo ja kohauttaa olkaansa. "Ajattelin, että sinun vanhempasi tuskin ilahtuisivat, jos heittäisimme sinut sammuneena ulko-ovellenne, joten.."

"Joten..? Sinä toit minut tänne?" kysyn äänensävyni kohotessa tahattomasti. "Teille?"

Shawn nyökkää hitaasti ja katsoo minua tutkien, kuin yrittäen saada selkoa siitä, miten tähän reagoisin. Minä en oikeastaan tiedä itsekään, miten minun pitäisi reagoida. Okei, en todellakaan olisi halunnut nähdä vanhempieni ilmeitä, kun minua olisi kiikutettu kotiin samalla tavoin kuin Devinaa aikanaan, mutta haloo! Onko ihmissuden pesään päätyminen yhtään sen parempi vaihtoehto? Toisaalta, jos Chase ja kumppanit haluaisivat minut hengiltä, he olisivat jo todennäköisesti tehneet sen.

Niinpä minä vain huokaisen.
"Hyvin ajateltu."

Shawn näyttää hetken hämmentyneeltä, mutta hänen kasvonsa palaavat nopeasti peruslukemille, ja hän nyökäyttää päällään kylpyhuoneen ulkopuolelle.
"Tule keittiöön, kun olet valmis" hän sanoo ja lähtee samaan suuntaan kuin veljensä.

Katson hänen peräänsä, kunnes tajuan hanan olevan yhä auki. Käärin hihani reilusti ylös ja kumarrun huuhtomaan kasvojani. Kylmä vesi virkistää onneksi edes vähän oloani. Painan hanan kiinni ja vilkuilen ympärilleni etsiäkseni jotain, jolla kuivata kasvoni. Lavuaarin vierellä roikkuu kaksi pyyhettä, ja olen jo liikuttamassa kättäni niitä kohti, kun huomaan niiden yllä olevat nimikyltit. Shawn ja Chase. Kiroan mielessäni heitä, heidän epä-vieraanvaraisuuttaan ja heidän hyviä hajuaistejaan, joiden ajattelu todella estää minua koskemasta pyyhkeisiin.

Vetäisen vessapaperirullasta kunnon pätkän irti ja taputtelen sillä kasvoni kuiviksi. Suureksi ihmetyksekseni kylpyhuoneesta löytyy sentään pieni roskis, jonne pystyn paperini heittämään. Jotain he sentään ovat osanneet ajatella.

Vilkaisen itseäni peilistä ja välittämättä siitä, kuinka räjähtäneeltä näytän, lähden Shawnin osoittamaan suuntaan. Nyt, kun jopa tiedän olevani vieraassa talossa, katson ympärilleni avoimin silmin. Sisustukseltaan talo on hyvin yksinkertainen ja yllättävän siisti. Tavarat näyttävät olevan aika pitkälti paikoillaan, eikä missään loju ylimääräistä rojua. Näen seinillä muutaman yksinäisen taulun, mutta enempää en ehdi, sillä päädyn jo keittiöön.

Keittiö on samanlainen kuin kaikki keittiöt yleensä ovat. Tarvittavat kodinkoneet, keittiötasot, pari kaappia ja pieni ruokapöytä. Tiskipöydällä oleva kahvinkeitin porisee, ja koko keittiö tuoksuu jo kahvilta. Shawn on juuri nostamassa kuppeja pöytään ja vilkaisee minua seisahtuessani oviaukkoon.

"Haluatko sinä syödä jotain?" hän kysyy.

Pudistelen päätäni vastaukseksi. Astelen hänen ohitseen pöydän luokse ja istahdan pehmustetulle tuolille. Paikaltani näkee olohuoneeseen, tai ainakin osaan siitä. Televisio on päällä, minä sekä kuulen että näen sen, mutta muuta en sieltä erota harmaata pörrömattoa lukuunottamatta.

Shawn kaivelee keittiön laatikoita ja laskee eteeni pöydälle särkylääkkeen. En kysy, kuinka vahva se on. Toivon vain, että mahdollisimman vahva. Ei kestä kauaa, kun kahvinkeitin jo piipittää ilmoittaakseen olevansa valmis. Katsoessani sitä tarkemmin se näyttääkin uudelta ja hienolta.

Shawn kaataa kahvia kahteen kolmesta pöydällä olevista kupeista ja laittaa kannun paikoilleen. Hän nostaa pöytään maitotölkin ja käy istumaan. Kaadan tölkistä pienen lorauksen kuppiini, mutta lukemattomista kerroista viisastuneena maltan odottaa hetken sen jäähtymistä. Kiedon sormeni kupin ympärille lämmittääkseni niitä.

"Saanko kysyä, että millä todennäköisyydellä tänne ilmaantuu joku lauma tappamaan minut?" kysyn vain puoliksi leikilläni.

Shawn hymähtää ja vilkaisee minua. Minusta on oikeastaan kiva, että hän osaa aistia, olenko minä tosissani vai en. Ja koska hän ei ala nauramaan, hän ei pidä minua idioottina eikä kysymystäni tyhmänä. Jälkimmäinen tosin saa minut huolestumaan lisää.
"Ei sinun siitä tarvitse huolehtia" hän sanoo vakuuttavalla äänellä. "Porukat käyvät meillä todella harvoin Jordania lukuun ottamatta. Hän asuu täällä melkein yhtä paljon kuin kotonaan."

Ilmeeni täytyy näyttää epäröivältä, sillä hän kiirehtii jatkamaan.

"Hän ei sano laumalle mitään sinusta."

Olen kysymässä, onko hän täysin varma, mutta perun aikeeni Chasen astellessa keittiöön. Hän nappaa tyhjän kupin pöydältä ja käy keittimen luona kaatamassa siihen kahvia. Toivon, että hän jatkaisi matkaansa vaikka olohuoneeseen, mutta päinvastoin hän istahtaa pöydän ääreen minua vastapäätä.

Uskaltaudun maistamaan kahvistani varovasti, ja helpotuksekseni se on jo ehtinyt jäähtyä vähän. Muutaman kerran siitä hörpättyäni nostan katsettani ja huomaan Chasen katsovan minua. Kahvikupin taakse piiloutuneena uskallan kohdata hänen katseensa ja katsoa häntä ehkä ensimmäistä kertaa kunnolla.

"Tätä minä en olisi ihan äkkiä uskonut näkeväni. Martin aamukahvilla meidän keittiössämme" hän sanoo ja pudistelee päätään. "Tai no, kyllähän minä tiesin, että se tulee vielä tapahtumaan, mutta ei ihan näin."

Siristän silmiäni onnistuen vain saamaan hänen suupielensä kohoamaan.
"Aika kaukaiselta sekin ajatus tuntui, että ensimmäinen aamulla näkemäni asia olisi sinun naamasi" tokaisen. Oikeastaan sanat vain lipsahtavat huuliltani ihan vahingossa.

Chasen nauraessa poimin särkylääkkeen pöydältä ja nielaisen sen kahvin avulla. Tajuan vasta nyt vilkaista kelloa ja muistan, etten ole ilmoittanut kotiin mitään eilisen jälkeen. Sillä, että on arki- ja koulupäivä, ei ole merkitystä.

"Onko minun puhelimeni jossain?" kysyn ja toivon todella, että se on tallessa.

Shawn onneksi nyökkää ja sanoo palaavansa ihan pian. Hän nousee ylös ja katoaa olohuoneen ja keittiön välistä luultavasti eteiseen. Pyörittelen tyhjenevää kahvikuppia käsissäni, mutta hän palaa nopeasti takaisin ojentaen kännykkääni minulle. Näytöllä vilkkuu kaksi vastaamatonta puhelua isältä, ja siirryn whatsappiin lähettämään hänelle viestiä.

>>Sori, puhelin unohtui äänettömälle. Olin yötä Susanilla<<

Kukaan muu ei ole yrittänyt tavoitella. Selailen pikaisesti instagramin ja mystoryt, ennen kuin lasken kännykän pöydälle ja juon viimeiset kahvini. Katselen kännykän pimeää näyttöä odottaen, mutta isä ei vastaa.

Tiedän, että minun pitäisi lähteä kotiin ilmoittamaan, että kaikki on hyvin ja katsomaan, miten heillä sujuu, mutta sen sijaan huomaan jääväni löhöilemään olohuoneen sohvalle ja katsomaan jotain surkeaa televisiosta pyörivää ohjelmaa. Shawn retkottaa olohuoneen toisella sohvalla, ja Chase on hävinnyt jonnekin.

Tiivistettynä päivämme matelee hyvinkin yksinkertaisesti.

Katsomme televisiota.

Nukahdan.

Katsomme televisiota.

Päänsärkyni helpottaa.

Katsomme lisää televisiota.

Tilaamme pitsaa.

Nukahdan.

Valitan ääneen siitä, miten syvältä on olla kotona juuri nyt.

Katsomme televisiota.

Katsomme hyvää toimintaelokuvaa.

Nukahdan.