**Amy**
Iltamme alkaa ihan onnistuneesti. Saamme luovittua tiemme tiskille, jossa hengailemme hetken tyhjentäen värikkäitä koktaileja sisuksiimme, minä huomattavasti hitaammin kuin toiset. Kuuntelen poissaolevasti heidän juttujaan katseeni harhaillessa vähän väliä väkijoukkoon. Silmäni hakeutuvat jokaiseen tummatukkaiseen poikaan, kunnes havahdun jonkun nykäistessä pöytää pitkin pyörittelemäni tyhjän shottilasin sormistani.
Alex katsoo minua kysyvästi, ja tajuan Susanin ja Jasonin tuijottavan minua hänen takanaan.
"Tuletko sinä?"Nyökkään vastaukseksi vaivautumatta kysymään tarkennusta ja yritän olla näyttämättä hämmentyneeltä. Alex lähtee pujottelemaan ihmisten ohi, ja minä seuraan häntä Susan ja Jason perässäni. Ihmisten määrä on kasvanut reilusti oman tulomme jälkeen, ja muutaman kerran meinaan saada heiluvista kyynärpäistä kasvoihini. Tunnen Susanin roikkuvan laukkuni hihnassa, ja otan itsekin kiinni Alexin paidan selkämyksestä pitääkseni joukkomme kasassa. Olen helpottunut siitä, etteivät varpaani ole jo tallottu rikki.
Emme ehdi kovinkaan pitkälle, kun Susanin ote laukustani irtoaa. Vilkaisen taakseni ja huomaan hänen kääntyneen ympäri tulosuuntaamme. Hänen ohitseen näen vilauksen Jasonista ja Mikesta. Kiroten päästän irti Alexin paidasta ja kiskaisen häntä käsivarresta takaisin päin.
Päästessäni työntymään Susanin ohitse Mike tönäisee juuri Jasonia kauemmas. Hänen vihainen äänensä sammaltaa hänen haukkuessaan Jasonia paskiaiseksi, ja hän tönäisee serkkuani uudestaan rintaan. Susan huutaa häntä lopettamaan ilman mitään vaikutusta, ja Jason vain nauraa yllyttäen Mikea entisestään.
"Onko se minun vikani, ettet sinä pystynyt pitämään tyttöäsi tyytyväisenä, ja että hän sattuu haluamaan minua enemmän?" kuulen Jasonin kysyvän, ja äänensävystä tiedän hänen virnistävän omahyväisesti.
Mike harppaa Jasonia kohti, mutta Alex työntyy heidän väliinsä ja tönii Mikea astumaan kauemmas.
"Rauhoitu, jätkä" Alex älähtää.Mike ja Jason tuijottavat toisiaan Alexin ohi. En ehdi käskeä Jasonia lopettamaan, enkä edes tiedä mitä tapahtuu tai mitä hän tekee, mutta Miken kasvot ovat hetkessä täynnä raivoa. Hän ehtii tuskin suunnittelemaan liikahtamista, kun Alex jo tönäisee hänet rajusti poispäin.
Kuuluu lasin kilinää, ja seuraavaksi tajuan tuijottavani Chasea. Hänen paitansa on märkä siihen läikkyneistä juomista, joiden lasit ovat nyt palasina lattialla hänen ja Miken jaloissa.
"Mitä helvettiä" Chase sanoo hitaasti hänen katseensa lipuessa Alexiin.
Alex mulkaisee häntä ja heilauttaa käsiään ei todellakaan pahoittelevasti.
"Jatka sinä vain matkaasi, poikaystäväsi odottaa" hän puuskahtaa alkaen näyttää hetki hetkeltä enemmän ärsyyntyneeltä.Chase tuijottaa Alexia hiljaa näyttäen siltä, kuin olisi valmis iskemään nyrkkinsä tämän kasvoihin. En jää ottamaan selvää, tekisikö hän oikeasti niin, vaan pujahdan nopeasti heidän väliinsä.
"Älkää tekin aloittako" parahdan heille samalla tavalla kuin puhuisin idiooteille.
Katselen heitä vuoronperään, mutta molemmat vain tuijottavat toisiaan haastavasti minusta välittämättä. Tiedän Alexin perääntyvän helpommin, joten käännän selkäni häntä kohti pystyäkseni katsomaan Chasea kunnolla. Hänen leukansa ovat kireät, ja huomaan hänen puristavan käsiään nyrkkeihin.
Läimäytän kämmenelläni kevyesti hänen rintaansa saadakseni hänen huomionsa kohdistumaan itseeni. Hänen suupielensä nykäisee pienesti, mutta hymyntapainen on vain pahaenteinen häivähdys hänen kylmillä kasvoillaan. Hänen silmänsä mittailevat Alexia, ja hänen ilmeestään näen, että hän uskoo päihittävänsä tämän kevyesti.
YOU ARE READING
Pimeänkulkija
WerewolfEn koskaan halunnut rakastua viholliseen. En halunnut muuta kuin onnellisen sadun prinsseineen ja ratsuineen, onnellisen lopun. Sen sijaan sain Romeon ja Julian.