Pimeänkulkija

13. Your very own lullaby

**Amy**

Kestää pitkälle iltaan, ennen kuin saan isän lähtemään kotiin. Jason, Alex ja Leroy ovat lähteneet jo aiemmin, mutta isän vakuuttaminen siitä, ettei hänen tarvitse huolehtia minusta, oli ihan oma työmaansa. Kun hän vihdoin astelee käytävään ja jättää minut yksin ajatusteni kanssa, annan huulilleni liimautuneen tekohymyn karista tiehensä.

Särkylääkkeiden teho on alkanut hiipua jo aikoja sitten, ja nyt haavoja kirveltää ja polttelee. Haavahartian puoleisen käden liikuttaminen sattuu, kun yritän kohottautua ylemmäs saadakseni tyynyä pöyhittyä. Luovutan huokaisten ja tyydyn huonoon asentooni.

Painan silmäni kiinni yrittäen tavoitella unta, ja samalla hetkellä näen taas kristallisilmäisen suden mielessäni. Mielikuvat sudesta, Devinasta ja verestä kieppuvat mielessäni niin tiheästi, että hetken minun on melkein vaikea hengittää. Susi tiesi, mikä minä olen. En tiedä, miten se on mahdollista, mutta se todellakin tiesi, ihan niin kuin Devinankin tappanut susi tiesi hänestä. Se saa sisimpäni kylmäämään.

Miten susi tiesi, missä minä olin? Oliko se seurannut minua? Tietääkö se, missä me asumme? Entä susi viime talvena, kun ajoimme ojaan Chasen kanssa? Minulle ei koskaan selvinnyt, mitä tuolloin oikeasti oli meneillään. En tiedä, kuinka moni heistä tietää minusta, enkä edes tiedä keitä he ovat. Tiedän vain, että heidän takiaan Devina on kuollut. Siskoni on kuollut, ja minä olen seuraava.

Hiipivät askeleet huoneeni ovella saavat silmäni rävähtämään auki. Säikähtäneenä käännyn katsomaan sisään astunutta hoitajaa, joka hymyilee minulle ystävällisesti. Sydämeni jyskyttää luonnottoman kovaa puhaltaessani ilmat keuhkoistani. Hoitajan tarkistaessa tiputuslaitettani silmäilen levottomasti hänen ohitseen käytävään.

"Onko sinulla vieläkin hyvä olo?" kuulen hänen äänensä kaukaisesti korvieni huminalta.

Nyökkään jäykästi ja kohdistan katseeni hänen kasvoihinsa.
"Ihan okei" valehtelen ja puserran pikaisen hymyn huulilleni. Sen lisäksi, että pelkään ihmissuden tulevan ja tappavan minut.

Hoitaja nyökkää ja toivottaa minulle hyvät yöt, ennen kuin katoaa käytävään. Huone alkaa tuntua kolkolta ja kylmältä kuulostellessani käytävältä harvakseltaan kantautuvia ääniä. Kurkotan varovasti, mutta nopeasti puhelimeni sängyn viereen työnnetyltä yöpöydältä ja hetken päästä olen jo selaamassa yhteystietojani.

Tuijotan näytöllä lukevaa 'isä'ä, mutta pyyhkäisen listaa nopeasti alemmas. En halua huolestuttaa häntä entisestään. Hän jo valmiiksi väsynyt, eikä todellakaan tarvitse yhtään enempää murehdittavaa. Selailen listaa läpi, vaikka mielessäni häälyy vain yksi henkilö, jonka tiedän olevan ainoa vaihtoehtoni. Vilkaistuani vielä Shawnin nimeä ja kirottuani hänen ajoitustaan lähteä reissuun kelaan listan takaisin alkuun ja sipaisen vihreää luuria, ennen kuin ehdin muuttaa mieltäni.

Linja tuuttaa muutaman kerran, kunnes puhelin päästää naksahduksen puhelun aukeamisen merkiksi.

"Amy tässä. Oletko sinä kotona?"
***

Parinkymmenen minuutin kuluttua Chase astuu sisään huoneeseen. Työnnettyään ovea hieman pienemmälle ja asteltuaan peremmälle hän katselee minua hetken hiljaa. Hänen kasvoillaan on tuttu ilmeetön kuori, joka estää minua näkemästä hänen todellisia tunteitaan ja ajatuksiaan. Odotan hiljaa, kunnes hän vihdoin avaa suunsa.

"Sinä et sitten millään osaa pysyä poissa vaikeuksista" hän tokaisee.

Hymähdän vaisusti, ja hänen ilmeensä pehmenee. Nyökäytän päälläni kohti nojatuolia, ja siirrettyään sitä lähemmäs Chase istahtaa alas. Hänen katseensa tutkailee sideharsoja kädessäni ja hartiallani, samalla kun aiemmat ajatukseni palailevat mieleeni.

"Ne tietävät, kuka minä olen" sanon ja tajuan näperteleväni peiton reunaa sormillani. Pakotan käteni pysymään paikoillaan ja huokaisen. "Eikä minulla ole aavistustakaan, keitä he ovat."

Chase katsoo minua mittailevasti, mutta hän tietää minun olevan oikeassa. Hän näyttää miettivän hetken sanojaan.
"Mitä sinun isäsi sanoi?" hän kysyy neutraalilla äänellä.

Puren huultani omantunnon kolkutellessa jossain sisälläni, vaikka yritän tolkuttaa sille, etten ole tehnyt mitään väärää.
"Hän luulee, ettei se ollut susi."

"Valehtelitko sinä hänelle?" Chase kysyy epäuskoisesti.

"Jos hän tietäisi sen olleen susi, he olisivat kaikki ympäri metsiä niin pitkään, että se olisi varmasti kuollut" vastaan puolustelevasti. "He tappaisivat teidät."

Lyhyt hiljaisuus laskeutuu yllemme, ja yritän kovasti olla ajattelematta sanojani. En halua ajatella isää tai Jasonia tähtäämässä Shawnia ja Chasea aseillaan. Pelkkä mielikuva saa sydämeni lyömään nopeammin.

"Jos sinä et kerro hänelle, sudet tappavat sinut" Chase sanoo vaientaen ääntään hiljaisessa huoneessa.

Pelkään hänen olevan oikeassa.

"Älä mieti sitä nyt" Chase pudistelee päätään. "Sinä tarvitset unta."

Tunnen olevani väsynyt, mutta mielessäni väpättävä ahdistus leimahtaa taas päälle ja saa katseeni jähmettymään tiukasti Chaseen. Minun on vaikea pusertaa sanoja huuliltani, sillä tiedän kuulostavani säälittävältä.

"Minä en halua jäädä yksin" mumisen hiljaa.

Chasen kasvot pysyvät vakavina hänen nyökätessään minulle rauhoittelevasti.
"Minä en ole menossa yhtään mihinkään" hän lupaa.

Helpottuneena painan silmäni kiinni ja annan mielessäni hehkuvien kristallisilmien saatella minut levottomaan uneen.