Pimeänkulkija

22. Basic morning

Herään herätyskellon pirinään. Nykäisen peiton korvani päälle suojautuakseni ärsyttävältä ääneltä ja yritän pitää kiinni uhkaavasti kaikkonevasta unesta. Unesta luopuminen ja pirinälle periksiantaminen tarkoittavat kouluun lähtemistä, mitä minä en todellakaan jaksaisi.

Kierähdän selälleni ja avaan silmäni haukotellen. Tuijotan kattoa hetken hämmentyneesti ja joudun räpyttelemään silmiäni muutaman kerran sisäistääkseni näkemäni. Huokaisen ja läimäytän käteni turhautuneesti otsalleni.

"Teidän pitäisi ihan totta jo tajuta, että minulla on omakin koti" jupisen ääneen vaivautumatta korottamaan ääntäni, sillä tiedän heidän kuulevan joka tapauksessa.

Kääntyessäni kyljelleni kasvot sohvan selkänojaa vasten kuulen Shawnin nauravan. Erotan keittiöstä leijailevaa kahvin tuoksua, mutta kauaa en ehdi siitä ja unisesta olostani nauttimaan.

"Sinulla on sitten puoli tuntia aikaa lähtöön, Ruusunen, joten kannattaa pikkuhiljaa raahautua ylös sieltä" Chasen ääni sanoo keittiöstä.

Sanat kuultuani ponkaisen nopeasti istumaan.
"Lähtöön?"

"Niin" kuulen Chasen laskevan kupin tiskipöydälle, ja pian hän ilmaantuukin keittiön oviaukkoon ja samalla näkökenttääni. "Me käymme yhä koulua, jos satuit unohtamaan."

Katson häntä äimistyneenä ja teen käsilläni liikkeen, joka osoittaa koko kroppaani päästä varpaisiin.
"Luuletteko te, että minä aion lähteä kouluun tämän näköisenä?"

Chase pyöräyttää silmiään ja jupisee hiljaa "naiset", ennen kuin jatkaa matkaansa ja katoaa näkyvistä. Potkaisen peiton yltäni ja astelen keittiöön ajatellen sitä, kuinka olen kolme päivää ollut samoissa vaatteissa ja meikeissä. En uskalla edes katsoa peiliin, olen vain tyytyväinen siitä, että kävin sentään toissapäivänä aamulla suihkussa.

Shawn nousee juuri pöydän luota viedäkseen kuppinsa tiskialtaaseen. Nähdessään minut hän nyökäyttää kelloa kohti.
"Sinä ehdit käydä kotona siistiytymässä" hän sanoo. "Me voimme lähteä heti, kun Jordan tulee. Hänen pitäisi olla täällä ihan kohta."

Vilkaisen kelloa ja nyökkään hyväksyvästi. Huomaan, että pöydällä on puhdas kuppi minuakin varten, joten kaadan itselleni kahvia ja istahdan pöydän ääreen. Shawn lähtee omaan huoneeseensa, ja minä jään yksin keittiöön. Nautiskelen kahvini kaikessa rauhassa hiljaisella soivaa radiota kuunnellen.

Täydellisellä ajoituksella ulko-ovi aukeaa juuri, kun kahvikuppini on tyhjä. Nousen tiskialtaan luokse huuhtelemaan kupin, ja jätän sen lavuaariin muiden joukkoon. Shawn ja Chase tulevat melkein samaan aikaan reppujaan kantaen, ja seuraan heitä eteiseen. Jordanin jäädessä katsomaan minua hämmentyneesti Chase läimäyttää häntä kevyesti olalle ohimennessään.

"Älä huoli" Chase sanoo ottaessaan takkinsa eteisen naulasta, "hän ei tällä kertaa kantele veistä mukanaan."

Jordan naurahtaa, mutta minua alkaa hävettää.

"Joo.. sori siitä" mutisen nolona.

Jordan nyökkää minulle tavalla, joka tarkoittaa, että menneet ovat menneitä, ja hymyilee. Shawn on myös pukenut takkinsa ja ojentaa omaani minulle. Vedän sen ylleni ja heilautan eteisen lattialla olevan laukkuni olalleni. Tarkistan, että minulla on varmasti puhelin taskussani, ennen kuin seuraan kolmikkoa ulos ja autolle.

Chase nousee kuljettajan paikalle, Jordan etupenkille ja minä ja Shawn taakse. Näen talon vasta nyt ensimmäistä kertaa ulkoapäin, tai ainakin ensimmäistä kertaa niin että jopa tajuan mitä näen, joten katselen sitä tarkastelevasti niin pitkään, kunnes lähdemme ajamaan ja se katoaa näkyvistä.

"Osoite?" Chase kysyy.

Kiroan hiljaa mielessäni. Miten minä en tajunnut, että tämä johtaa taas samaan tilanteeseen? Nipistän huuliani tiukasti yhteen yrittäen keksiä keinon sivuuttaa tilanne. Se, että Shawn tietää, missä asun, on vielä ihan okei, mutta Chase? Valitettavasti poika vilkaisee minua peilin kautta vastaustani odottaen.

Vilkaisen Shawnia, joka hetken minua katsottuaan nyökkää pienesti. Niinpä minä huokaisen ja kerron osoitteeni. Penkin ja ikkunan välistä näen Jordanin naputtavan sitä kännykkänsä google mapsiin tai vastaavaan. Hän katselee reittiä ja talomme ympäristöä, ja sulkee sitten puhelimensa. Huomaan hänen vilkaisevan Shawnia peilin kautta ja arvaan heidän käyvän keskustelua päänsä sisällä.

Tajuan vasta nyt, kuinka ristiriitainen tilanne on. Tämä voisi olla ansa ihan kenelle tahansa. Meillä voisi olla kotona suku valmiina odottamassa, että ajamme pihaan, ja sitten alkaisivat luodit lennellä. Toisin päin taas kolmikon olisi helppo viedä minut mihin tahansa, enkä minä voisi heille yhtään mitään. Tilanne on fifty-fifty, mutta silti Shawn luottaa kaikkiin, ja kaikki luottavat häneen.

Katselen ikkunasta ulos ja pian maisemat alkavat muuttua tutummiksi. Epämiellyttävä tunne sisälläni kasvaa sitä mukaa, kun lähestymme kotiani. Aivan liian pian olemme pihatiellämme, jossa Chase pysäyttää auton turvallisen välimatkan päässä talostamme.