Pimeänkulkija

15. Sick girl

**Amy**

Viikonloppuna Cliff tulee, ja pari tuntia hänen saapumisensa jälkeen Jason ilmaantuu ovellemme hammasharja mukanaan. Isä muuttaa hänen tilalleen viereiseen asuntoon ja jättää meidät kahdestaan. Tai oikeastaan kolmestaan, sillä ei mene kauaa, kun Alex ajaa pihaan. Kuumeeni on noussut ja oloni on tokkurainen, vuorotellen tunnun suorastaan kiehuvan ja seuraavana hetkenä olen ihan jäässä.

Makaan sohvalla vilttiin kääriytyneenä melkein tyhjä jäätelökulho edessäni. Televisiossa pyörii uusi äskettäin julkaistu toimintaelokuva, jota katselen vain puoliksi keskittyneenä silmieni lumpsahdellessa välillä hetkittäin kiinni. Tapahtumat pomppivat hieman sekavasti, vaikka koko elokuva vaikuttaakin olevan pitkälti yhtä samaa veristä räiskyntää.

Tunnen puhelimen tärisevän vaimeasti vieressäni ja kaivan sen pois viltin alta. Nähdessäni näytöllä Shawnin nimen käännän vaistomaisesti puhelimen enemmän minua kohti parempaan suojaan Jasonilta ja Alexilta, vaikka molemmat istuvat liian sivussa nähdäkseen näyttöäni, ja aivan liian keskittyneitä elokuvaan huomatakseen mitään. Luen viestin, jossa Shawn pyytää minua menemään omaan huoneeseeni, ja hitaasti kohottaudun istumaan sohvalla puristaen samalla puhelinta kädessäni. Hieraisen sotkuiset hiukset kasvoiltani ja nousen seisomaan.

"Minä käyn vaihtamassa vaatteet" sanon Jasonille ja Alexille. "Ei tarvitse laittaa pauselle."

He vilkaisevat minua, mutta ovat niin elokuvan lumoissa, etteivät vastaa muuta kuin epämääräistä muminaa. Nykäistyäni hupparini hihat paremmin käsieni suojaksi pujahdan televisiopöydän ja sohvan välistä pois olohuoneesta ja suuntaan omaan huoneeseeni. Vedän oven kiinni perässäni ja käännyn kohtia Shawnia, joka seisoo levottomana ikkunani edessä.

Muutamalla askeleella hän on edessäni ja tutkii minua katseellaan etsien merkkejä vahingoittumisesta. Olen helpottunut peittävistä vaatteistani, jotka piilottavat tikit ja haavat alleen, sillä en halua huolestuttaa Shawnia enempää.

"Sinä olet hullu" kuiskaan ja viiton kädelläni olohuoneen suuntaan. "Täällä on koko paikka täynnä metsästäjiä."

Shawn pudistaa päätään välittämättä sanoistani.
"Minun piti tulla katsomaan, oletko sinä kunnossa" hän sanoo.

Hymyilen hänelle väsymyksestäni huolimatta.
"Minä olen ihan kunnossa" vakuutan. "Vähän kipeä vain."

Shawn katselee minua arvioivasti, ja heti hänen alkaessa näyttää vakuuttuneelta nyökkään.

"Hyvä. Nyt sinun pitää lähteä, ennen kuin joku tulee tappamaan sinut" sanon tosissani ja vilkaisen oveani odottaen sitä hetkeä, kun Jason ja Alex ryntäävät sisään.

Shawn epäröi. Hän katsoo minua niin kuin ei haluaisi päästää minua silmistään, ihan kuin saattaisin kuolla hetkenä minä hyvänsä, jos hän jättää minut. Ei häntä siitä voi syyttääkään, ja oikeasti tunnen itsekin olevani turvassa hänen kanssaan. En tosin juuri tällä hetkellä, kun talomme kirjaimellisesti on metsästäjien valloittama, ja päinvastoin joudun pelkäämään hänen henkensä puolesta.

"Shawn.."

Hän huokaisee.
"Hyvä on. Minä menen" hän sanoo vastahakoisesti.

Katson kun hän astelee raollaan olevan ikkunan luokse ja kiipeää sulavasti ulkopuolelle. Hän epäröi vielä hetken, mutta kun nyökkään, hän vihdoin katoaa näkyvistä. Kuuntelen hiljaa paikoillani, mutta ainoat erottamani äänet kuuluvat olohuoneen televisiosta. Ei mitään Shawnista. Hengähdettyäni hetken käännyn palatakseni olohuoneeseen, kun ohimennen satun vilkaisemaan peiliin. Ainiin. Heitän päälläni olevan hupparin sängylle ja vedän pehmeän ja ohuen villapaidan sen tilalle.