Pimeänkulkija

11. It's all just coming

Niin minä sitten annoin hänelle mahdollisuuden. Shawnille. Lupasin itselleni, että opettelisin ajattelemaan häntä tavallisena ihmisenä, ja ihme kyllä, se osoittautui helpommaksi kuin olin kuvitellut. Oikeastaan se osoittautui niin helpoksi, että kohta huomasinkin viettäväni hänen kanssaan aina vain enemmän aikaa. Suurin ihme on se, että olen täysin okei sen kanssa. Ihan kuin en edes tietäisi, mikä hän oikeasti on. Hän on vain tavallinen koulusta tuttu kaveri, ei muuta. Ei vähempää eikä enempää, siitä pidän kiinni.

"Amy?"

Käännän katseeni nopeasti Susaniin. Hän tuijottaa minua odottavasti toinen kulma koholla ja vilkaisee vierellään istuvaa Mikea. Nostan jalat koukkuun ja yritän löytää mukavamman asennon kirjaston pienessä nojatuolissa.

"Mitä sinä sanoitkaan?" kysyn nojautuessani kyynerpäällä käsinojaa vasten ja laskiessani pääni käteni varaan.

Susan huokaisee.
"Minä vain ihmettelin, unohditko avata joulukalenterisi aamulla, kun et osaa keskittyä tähän yhtään" hän sanoo kärsimättömästi.

Kurtistan kulmiani ja esitän miettiväni hetken.
"Ei, kyllä minä sen muistin avata" hymyilen hänelle. "Se suklaa taisi esittää tonttua. Näytti vähän sinulle."

"Sepä oli vaikea arvata" Susan tuhahtaa ja näyttää kasailevan vähäisiä kärsivällisyyden rippeitään saaden Miken suupielet nykimään. "Meillä on viikko aikaa, ja sinä et vieläkään ota tätä tosissaan?"

Pyöräytän silmiäni. Olen vastaamassa hänelle, kun huomaan Shawnin ilmaantuneen näkyviin. Hän seisahtuu ensimmäisen hyllyn luokse ja silmäilee sen nimikyltit läpi. Kun hän on siirtymässä seuraavan hyllyn luokse, hän vilkaisee ympärilleen ja tunnistaa minut. Heilautan nojaamani käden sormia pienesti vilkutukseksi ja hymyilen hänen nyökätessään takaisin. Hän ottaa kirjan hyllystä ja jää selailemaan sitä selkä puoliksi meihin päin. Katselen häntä hetken, kunnes Susanin rykäisy pakottaa huomioni puoleensa.

"Voisitko sinä edes yrittää?" hän huokaisee. "Tai ei, älä yritä. Anna meidän hoitaa tämä. Olethan sinä yhä tulossa?"

Katson häntä ymmälläni ja vastustan halua vilkaista Shawnin suuntaan.
"Haluanko minä tietää, mitä se tarkoittaa?" kysyn epäluuloisesti.

"Haluat" Susan tokaisee. "Mike on löytänyt sinulle täydellisen parin."

Käännän kysyvän katseeni vuorostaan Mikeen. Hän nojautuu hieman eteenpäin ja nyökyttää päätään melkein innostuneesti.
"Finn Simons. Tiedätkö sinä hänet?"

Minun ei tarvitse vaivata muistiani pudistaakseni päätäni.

"Hän on meidän jengistämme se pitkä, vaaleahiuksinen ja aina ruskettunut. Pelaa koripalloa" Mike sanoo.

Muistelen hetken Miken kavereita, ja mieleeni nouseekin kuva kyseisestä tyypistä. Olen nähnyt hänet käytävillä monta kertaa, en vain ole koskaan kuullut hänen nimeään. Ulkonäön perusteella on paha sanoa mitään, mutta jos hän on Miken hyvä kaveri, niin ehkä hän on ihan fine.
Vilkaisen Shawnia, joka on siirtynyt hyllyn toiseen päätyyn. Miksen minä vain pyytäisi häntä deitikseni? Olen miettinyt sitä niin monesti ja harkiten, että tiedän keksineeni jonkin syyn olla tekemättä niin. Juuri nyt en vain muista mikä se oli, ja häntä silmäillessäni minua ei oikeastaan edes kiinnosta oliko minulla syytä vai.. mitä?
Huokaisen ja painan toista ohimoa sormillani. Tämä aiheuttaa minulle vain päänsärkyä. Tanssiaiset aiheuttavat minulle päänsärkyä ja koko helvetin Shawn aiheuttaa minulle päänsärkyä. Hänen ei pitäisi aiheuttaa sitä. Minun ei pitäisi ajatella sitä eikä häntä eikä minua eikä meitä.. minun pääni räjähtää.

"Mitä sinä teet tänään?" Susan kysyy. "Minä tarvitsisin apua niiden mekkovaihtoehtojen kanssa."

Katson häntä hetken, ennen kun sanat uppoavat tajuntaani. Minun on tosiaan ryhdistäydyttävä.
"Minä olen menossa Devinan kanssa" vilkaisen kelloa. "Oikeastaan minun pitäisi olla siellä jo. Sori. Ota se valkoinen."