SAIRAS [✔️]

2

Kuunnelkaa toi biisi se on paras! :D
———
Istun pulpetillani ja kaivan englannin kirjat esille. Avaan kirjan siitä kohtaa mihin olimme jääneet. Luokassa on kova hälinä sillä opettaja ei ole vielä saapunut. Tunnen sykkeeni kiihtyvän. Ahdistaa. Niin pirusti. Otan vapisevin käsin lyijykynän ja alan tuhertaa kirjan sivuille tytön kuvaa. Ensin pää. Hiukset. Lyhyet hiukset. Villit hiukset. Silmät. Isot itkevät silmät. Suu. Alaspäin kaareutuen. Iso t-paita. Hieman varjostusta. Käteni liikkuu sulavasti. Kuin itsestään ja muodostelee viivoja sivulle, joista muodostuu jotakin tunteikasta. Taiteellista jopa. Nyt englanninkielen kirjan sivulla on itkevä tyttö.

Yhtäkkiä luokan ovi kolahtaa auki ja opettaja astelee kopisevissa koroissaan sisään. Puheensorina loppuu kuin seinään.
- Läksyt! neiti Halla huutaa. Kyllä, hänen nimensä on neiti Halla. Opettaja kiertää katsomassa läksyt.
- Aleksi, pitääkö minun aina sanoa sinulle, että läksyt tehdään! neiti Halla huokaisee pettyneenä.
- Paskat minä siitä, Aleksi vastaa. Päässäni kiehuu. En liioittele vaikka olisi savua tullut. Aleksi on niin täynnä itseään. Hän saa aina huomiota vaikka on ilkeä. Hän nälvii ja käyttää päihteitä koulun takana. En sideä sellaista.
- Ei kiroilua, neiti Halla sanoo kireästi. Kuulen hänen äänestään toivottomuuden. Tuskan. Väsymyksen. Aleksi ei ole edes pahoillaan. Voisin lyödä tuota poikaa, jonka posket ovat niin sileät ja tukka on suloisesti sotkussa. Istun kuitenkin hiljaa vaikka sisimpään sattuu.
- Ei vittu kiinnosta, Aleksi naurahtaa. Muut luokassa nauravat. Toiset kovaa. Toiset hiljaa. Toiset kuiskivat.
- Jospa rehtori saisi sinuun vähän puhtia, neiti Halla tuhahtaa ja osoittaa ovea. Aleksi lampsii ulos luokasta ja paiskaisee oven perässään. Säpsähdän kovaa ääntä. Aika lapsellista.

Tunti oli ohi. Onneksi kukaan muu ei ryhtynyt Aleksin tasolle.
- Hei Anja. Miten menee? joku tökki selkääni. Kylmä hiki alkoi taas valua niskassa. Käännyin ja näin Netan. Netta on ihan okei. Jos ei pyöri kavereidensa kanssa. Silloin hän muuttuu. Alkaa nälviä minua. Annan kuitenkin jokaisen kerran vain valua läpi sormien.
- H-hyvin, änkytän ja selvitän hieman kurkkuani.
- Okei. Tuutko syömään meidän kanssa ruokalaan sitte? Netta virnisti ja heilautti blondit kutrinsa selän taa.
- Öm.. En mä tiiä, vikisin. Puristin mandariinia taskussani. Pian on se varmaan ihan löllöä mehua.
- Eli tuut! Kiva! Netta päätti puolestani. Niinkuin aina. Näin Netan kiiruhtavan porukkansa luo hiukset hulmuten. Voi kuinka kadehdinkaan hänen ulkonäköään. Se oli vain niin täydellinen. Omalla ulkonäölläni voin vain unelmoida poikaystävästä. Olisi niin ihana saada joku jota suudella ja halata. Saada sellaista ihanaa lämmintä läheisyyttä. Se taitaa kuitenkin vain jäädä haaveeksi. Enhän uskalla edes puhua.
———
Heijssan! Mä en ees tiiä mitä tässä tarinassa tulee käymään. XD Kuhan vaan kirjotan niin että sormet kramppaa. :D Sori ku nää ekat luvut on vähän tylsiä, mut ekathan aina on. :3 Nähään seuraavassa luvussa!