SAIRAS [✔️]

22

Kaisa pyyhkii kyyneleensä ja korjailee meikkiään peilin edessä. Katson hänen puuhiaan sivummalta ja piirtelen kengän kärjellä lattiaan kuvitteellisia kuvia. En ymmärrä miksi vanhemmat haluavat satuttaa omaa lasta. Sairasta. Kaisa tarvitsee apua.
- Valmis. Älä kerro Netalle ja Liinalle! Kaisa sihahtaa. Nyökkään. Tuntuu taas siltä, että olen uhri. En taida pysyä perässä. Toivon ettei Kaisa enää kiusaa minua.

Kävelemme Liinan ja Netan luokse hiljaisina.
- Moi! Mikä sulla kesti? Liina letkautti heti alkuun. Kaisa näytti hermostuneelta.
- Mun.. vessan ovi ei auennu, mut Anja autto, Kaisa sepitti valheita valheen perään. Miksei hän luota omiin ystäviinsä? Nyökyttelin vain perässä.
- Missä se Aleksin paskiainen on? Kaisa tuhahti. Hän selvästi halusi vaihtaa aihetta. Ymmärrän miksi.
- Se joutu suljetulle, Liina kuiskasi virnistäen.
- Hyvä vaan! Kaisa puuskahti ja laittoi kädet puuskaan. Pian kello alkoi alko soida ja valuimme massan mukana sisään.

Tämä on ensimmäinen kerta kun olen koulussa jonkun kanssa. Sydämeni takoo hurjasti. En tiedä onko se pelkoa vai iloa. Olen odottanut tätä hetkeä kauan. Katselen uusia ystäviäni. Toivon ainakin, että he ovat. Netan kallis Vintage laukku keikkuu hänen kävellessään lokerolle. Onkohan suosittuna rankkaa? Liinalla on Adidaksen legginsit. Enpä olisi arvannutkaan.. Kaisan isot rengas korvakorut ovat upeat. Tahtoisin samanlaiset, mutta eivät ne minulle sopisi.

Tunnin jälkeen on välitunti. Netta ja Liina kiiruhtavat edeltä pihalle. Minä jään naulakoille Kaisan kanssa. Sisällä on jo hiljaista, joten voimme jutella rauhassa.
- Musta sun pitäs kertoo, sanon ja katson Kaisaa säälivästi. En tiennyt että hän kokee kovia.
- Ehkä. Voiks sä tulla mun kaa? Kaisa kysyy huulta purren. Nyökkään varovasti.

Olemme opettajien huoneen ovella. Kannustan Kaisaa koputtamaan. Hän kopauttaa kaksi kertaa varovasti. Neiti Halla tulee avaamaan ja hymyilee meille. Tönäisen Kaisaa hellästi ja koetan hymyillä tälle rohkaisevasti.
- Mä.. Me.. Meillä on asiaa, Kaisa mutisee ja katsoo sukkiaan.
- Tulkaa toki sisään! neiti Halla sanoo ja avaa ovea enemmän. Pujahdamme sisälle.

Istumme hetken hiljaisuudessa kunnes Kaisa huokaisee kuuluvasti.
- Mulla.. Ei oo asiat hyvin kotona, hän kertoo nopeasti. Katson Kaisaa kannustavasti.
- Mun.. Isä.. Se juo.. Ja sitten se lyö, Kaisa änkyttää hermostuneesti. Häneltä pääsee yksi kyynel, jonka hän kuivaa nopeasti hihallaan.
- Hmm, vai niin. Todella hyvä että kerroit, neiti Halla sanoo ja näyttää miettivän.
___
Hihii! <3 Tässä taas uus luku! Tää kirja alkaa olla lopuillaan ja tähän tulee vielä 2-3 lukua enää. MUTTA SITTEN TULEE TÄN SARJAN JATKO-OSA, eli meidän ei tarvii alkaa itkemään. XD Mut kiitos hurjasti ku ootte jaksanu lukee tänne asti!