SAIRAS [✔️]

10

Sunnuntai meni lähinnä kotona makoillessa. Olen niin pettynyt etten tehnyt mitään hyödyllistä. Ainakin söin kaksi banaania. Jos nyt jotakin positiivista pitää repäistä.  Kurkkua kuristaa. On maanantai aamu. Se tarkoittaa taas koulua. Helvettiä.

Peilissä komeilee taas ruma kuvajaiseni. Ehkä olenkin läski. Vähän pyöreä. Puristan reittäni. Kauheaa läskiä. Vedän äkkiä college housut jalkojen peitoksi. Mustat tietenkin. Turvallinen väri. Nappaan kaapistani mustan t-paidan, jossa on iso pääkallon kuva. Ei ihan mikään kawaii asu jos niinkin voisi sanoa. Vedän mustan pipon päähän peittämään kammottavat hiukset.

Kipitän reppu selässä alas ja otan taskuuni punaisen omenan. Vedän sormeani sen sileän pinnan yli ja tarkastan onko siinä mätiä kohtia. Ei. Kunnon omena.

Ulkona on kauheasti loskaa. Ei kauaakaan kun sukkani on jo märkä. Mokomat lenkkarit. Lits läts. Koetan hypellä lätäköiden yli loppumatkan.

Istun keinuun koulun pihalla. Katselen Aleksia, joka pitelee Kaisan lantiosta kiinni. Katson varpaisiini. Kuvottaa. En siedä että ihmiset saavat osakseen rakkautta. Tulen siitä vain surullisemmaksi sillä tiedän etten itse saa. Yksinäinen kyynel karkaa ja vierii alas poskeani pitkin. Sipaisen sen pois lapasella. Pitää ryhdistäytyä. Vain viisi päivää. Viisi. Niin paljon. Viisi kokonaista päivää. Ilman vapaata. Haluan parkua keskellä pihaa ja huutaa kaikille että en voi hyvin. Haluan kuolla. Haluan apua. Haluan tämän loppuvan. Mutta jos tämä loppuu? Enkö ikävöisi sitä? Masennus on jo osa minua. Toisaalta en tahdo sen loppuvan.

Olen riisunut ulkovaatteet ja kuulen naisäänen lausuvan nimeni. Käännyn välittömästi ja näen neiti Esterin.
- Hei Anja, meidän on puhuttava, hän sanoo lempeästi. Jokin kuitenkin pamahtaa sisälläni. Mistä meidän pitää puhua? Miksi meidän pitää puhua? Onko jotakin kamalaa sattunut? Vaikka neiti Ester on rauhallinen niin ilmapiiri välillämme ei ole. Se on minun vikani. Olen taas paniikissa. Nyökkään hieman ja alan seurata neiti Esteriä. Saan selkääni tuijotuksia ja kurtistelevia kulmia. Kukaan ei varmaan tiedä mitä on meneillään. Miksi tuo hiljainen hiirulainen menee opettajain huoneeseen? Onko hän tehnyt jotakin? Ei voi olla. Hän on niin pelokas. Anja ei tee mitään pahaa. Koskaan. Ikinä. Kuunaan. Anja on niin enkeli. Niin puhdas ja kiltti. Vaikkei Anja haluaisi olla.
___
Hej! Tää luku oli vähän boring, MUTTA mulla on teille ylläri plussana! Tää on eka osa mun pientä "kirja sarjaa" täällä WattPadissa. Tän jälkeen tulee ainakin vielä kaks osaa. ;) Toinen osa on Netan näkökulmasta ja kolmas on Kaisan näkökulmasta. Mulla on tähän niin paljon inspistä enkä ees tiedä mistä se pursuaa. :D Mutta seuraavaan lukuun! <3