SAIRAS [✔️]

12

- H-haluaisitko tulla meille koulun jälkeen? Netta kysyy. Minä? En voi. Entä jos siellä Liina ja Kaisa? Siitä ei tulisi hauskaa.
- On menoja, valehtelen. Joo, "menoja". Eli katson Netflixiä vilttiin kääriytyneenä. Netta kohottaa kulmaansa, mutta huokaisee raskaasti.
- Okei, hän sanoo alakuloisena. Mikä Nettaa painaa? Ovatko Kaisa ja Liina asialla? Teinkö jotain väärin? En vain uskaltanut hyväksyä kutsua. Netta voi kutsua muita. Kaikki varmasti suostuisivat ilomielin. Tytöt suosion perässä ja pojat vähän pervomalla asialla.

Matematiikkaa. Kiroan mielessäni koko universumia ja sitä ketä sitten keksikään matematiikan. Haista vittu matematiikan keksijä. Naurahdan mietteelleni ja sullon matikan kirjat reppuuni. Lukitsen lokeroni oven hiljaa ja työnnän avaimen taskuun. En edes muista mitä viimeksi käsittelimme. Toivottavasti ei mitään vaikeaa tai tärkeää.

Opettaja pölöttää hepreaa ja kirjoittaa koukeroita taululle. Siristän silmiäni, jos se vaikka auttaisi. Eipä auta. Tuijotan kirjan sivuja ja numerot pyörivät silmissä. Yh. Kuka voi osata matematiikkaa? Se on ihan tajuttoman hankalaa. En ymmärrä mitään. En osaa mitään. Olen ihan luuseri. Luuseri! Tyhmä. Aivoton. Kaisa on oikeassa. Olen tyhmä. Ja pyöreä niin kuin Netta sanoi. Päivästä toiseen taistelen eikä mikään muutu. Voisi vain luovuttaa. En kuitenkaan uskalla. Havahdun koulun kelloihin ja pomppaan ylös tuolilta piinapenkki on ohi. Viskaan kirjat ja penaalin reppuun ja ryntään ulos luokasta. En ihan ensimmäisenä. En tahdo huomiota.

Olen viimeinen naulakoilla ja saan pukea takin ja kengät rauhassa. Onneksi. Vedän vetoketjun ihan ylös asti ja sujautan kengät jalkaan. Valmis.

Ulkona on raitis ilma. Pyörittelen omenaa taskussa ja kävelen hiljaista nurkkaa kohti. Se on aina hiljainen. Minun oma paikkani. Istun lumeen ja nojaan koulun seinään. Puhallan ilmaa ja lämmin ilmani muuttuu höyryksi.
- Anja hei! kuuluu jostakin. Kuka? Mitä? Minäkö? Käännän päätäni ja sydämeni pysähtyy. Miksi hän? Miksi Aleksi? Kysymykset tulvivat päässäni. Aleksi istuu vierelleni lumeen. Ihan liian lähelle. Tunnen oloni epämukavaksi.
- Oot aika söpö, hän kuiskaa korvaani. Haluan pusrkahtaa itkuun. En halua kuulla tuota häneltä. Ei. Hän valehtelee. Ihan varmasti. Tunnen Aleksin käden ujuttautuvan takkini alle. En voi liikkua. Haluan läpsäistä häntä. Miksi hän tekee näin? Hänellä on Kaisa.
___
Mörje! Kertokaa jos tää menee päin metsää tai jotain tai ette oo tyyttyväisiä! 3: Mä kuitenkin yritän parhaani että voisin tarjoo teille mahdollisimman hyvän fiiliksen ku luette tätä! <3