SAIRAS [✔️]

4

Toi biisi jää soimaan sun päähän 100% varmuudella.
____
Olen naulakoilla ja vedän syvään henkeä. Ulos. Sisään. Ulos. Sisään. Mandariini taskussani tuntuu pehmeältä. Ei ihme kun olen sitä ahdistuksissani puristellut päivän mittaan. Nyt se on löllö ja rikki. Niinkuin minä. Huokaisen ja pyyhkäisen silmiäni varmuuden vuoksi ettei vain näkyisi kyyneliä. Yritän piristää itseäni ajatuksella kuvaamataidosta. Niiskaisen ja suuntaan kuvisluokkaa kohden.

Olen niin kiitollinen. Opettaja on tällä kertaa ajoissa. Ei tarvitse kuulla hälinää ja pelätä nälvimistä.
- Tänään teemme jotakin upeaa! neiti Ester virkkoo. Hän on kuvaamataidon opettajani. Pidän hänestä. Luokasta kuuluu huokaisuja. Useimmat eivät jaksa edes keskittää huomiotaan neiti Esteriin. Minä kyllä jaksan. Hänellä on vaaleat pitkät hiukset nutturalla ja musta college-paita päällä. Jalassaan hänellä on hieman revityt farkut. Neiti Esteriä voisi luulla oppilaaksi.
- Piirrämme tänään sarjakuvia! Saatte luoda omat hahmonne ja tarianne! neiti Ester selittää innoissaan ja paukauttaa kätensä yhteen. Luokasta alkaa kuulua hyväksyvää muminaa. Itse rakastan lukea sarjakuvia! Tästä tunnista tulee hyvä!

Pian kello soi ruokatunnille. Katson työtäni iloisena. Se onnistui oikein hyvin.
- Jatkamme tiistaina! Hyvää viikonloppua! neiti Ester toivottaa. Sisimmässäni alkaa heleä nauru. En todellakaan muistanut, että on perjantai. Kaksi päivää ilman helvettiä on kuin lahja Jumalalta. Tai no itseassa onkin, mutta tajusitte kyllä.

Olen menossa vessaan piiloon ruokalaa, kun Netta saa minut kiinni. Unohdin totaalisesti, että Netta pakotti minut mukaan kuningattarien pöytään. Sisimpääni kouraisee ja iso pala kiveä nousee kurkkuun.
- Anja! Tuu! Netta huutelee perääni ja juoksee minut kiinni.
- Oh, mä unohdin, mumisen ja raavin niskaani hermostuneena. En tahdo syödä. Minunhan piti laihduttaa. Haluan ystäviä. Netta ottaa minut käsikynkkään ja kiskoo kohti ruokalaa. Ahdistus pääsee valloilleen. Jos ottaisin vain vähän ruokaam? Ei kai se haittaa? Ajatus on silti kamala.

Ruokajonossa on kauhea hälinä. Korvatulpat tulisivat kyllä käyttöön.
- Moi Anja! Kaisa virnistää. Tiedän ettei hän tervehtinyt minua hyväntahtoisesti. Nyökkään vain takaisin. En jaksaisi aloittaa minkään sortin keskustelua Kaisan kanssa. Tiedän ettei se loppuisi hyvin.
- Ruoaksi on kalakeittoa! Musta se on ihan okei, Netta sanoo ja elehtii samalla käsillään. Kynsissä on pidennykset ja ne on lakattu punaisiksi. Minäkin haluaisin pidennykset, mutta en vain jaksaisi hoitaa niitä. Katkeaisivat varmaan heti seuraavana päivänä. Äiti ei myöskään hurraa ajatukselle.
____
Tää luku oli pikkusen tylsähkö mut whatever. :3 Kiitos taas ihan tuhannesti ihanista kommenteista! <3 Mulla on niin paljon inspistä kirjoittaa tätä sen ansiosta! :)
~ Jenna kiittää ja kuittaa!  :P