SAIRAS [✔️]

11

(Toi on hyvä biisi. :D)
___
Istun pehmustetulle tuolille ja asetan repun jalkoihini. Katselen ympärilleni. En ole koskaan ollut opettajainhuoneessa. Huhut eivät kyllä pidä paikkaansa. Siellä ei ole räikeitä juhlia eikä alkoholijuomia. Vain vanha kahvinkeitin ja pari kaappia. Huoneen perällä on sohvia. Pöytää - jonka ääressä istun - koristaa kukkakimppu.
- Niin.. Ihmettelet varmaan miksi otin sinut tänne? neiti Ester aloittaa ja istuu minua vastapäätä samanlaiselle tuolille.
- Vähän, vastaan vaisusti. Neiti Ester huokaisee ja ristii kätensä pöydän päälle.
- Eräs tyttö kertoi minulle, että koet vaikeita aikoja, hän sanoo lopulta ja katsoo minua kuin olisin jokin pieni vauva. Niin hauras pieni lapsi, joka särkyy hetkenä minä hyvänsä. Minä olen kahdeksannella luokalla! En ole mikään eskarilainen!
- Mmh, mumisen. En jaksa vastata mokomalle eukolle. Mielipiteeni hänestä muuttuu täysin. Minä. En. Ole. Vauva.
- Ajattelin, että haluaisit kertoa mikä sinua vaivaa, neiti Ester hymyilee ja kohottaa toista kulmaansa odottavasti. Pitää keksiä jotakin. Äkkiä.
- No, tuota.. Minä.. On vain hieman stressiä, sanon ja hymyilen parasta tekohymyäni.
- Todellako? neiti Ester kysyy. Hän näyttää epäilevän. Kylmä hiki alkaa valua niskassa. Mieti, Anja, mieti!
- Öh, juu, naurahdan ja hieraisen niskaani. Pääni huutaa kertomaan totuuden, mutta suusta tulee aivan muuta. Voi kunpa haluaisin vuotaa kaiken suruni ulos tähän huoneeseen. Kertoa kaiken mitä Kaisa, Liina ja Netta ovat tehneet. Kertoa ne kaikki itkunpurkaukset. Kertoa kaikki mitä ne demonit sisälläni sanovat päivittäin. Mutta minä sanon, että minulla on vähän stressiä.
- Jos olet varma. Muista että minulle saa tulla puhumaan, neiti Ester huokaisee, mutta alkaa hymyillä säteilevästi. Arvaa mitä? Ei. En tule puhumaan. Anteeksi.

Neiti Ester sanoi, että joku tyttö on kertonut hänelle. Kuka? Tahdon tietää. Kuka jaksoi välittää minusta edes sen piirun verran, että jaksoi kävellä sinne ja kertoa minusta? Olen niin uppoutunut ajatuksiini ja yhtäkkiä törmään johonkin. Pehmeään ja lämpimään. Ihmiseen. Säpsähdän ja katson kohdetta johon törmäsin. Netta.
- H-hei Anja, Netta änkyttää hieroo hermostuneena toista kättään. Miksi Nettaa pelottaa? Eikö sen pidä olla minä joka piipittää? Netta on rohkea ja upea. Miksi hän änkyttää?
- Hei, anteeksi, sanon punastellen. Toivottavasti hän ei kerro Kaisalle. En saisi ikinä anteeksi.
- Ei se mitään.. Missä sä olit äsken? Netta vaihtaa aihetta. Miksi häntä kiinnostaa missä minä olin?
- Opettaja puhu mulle. En mä tiiä miks! Älä luule mitään-, huohotan niin että henki meinaa loppua.
- En luule. Älä huoli, Netta vastaa säteilevästi päälleni. Nyökkään helpottuneena. Oliko Netta se ketä kertoi? Ei varmaan. Hän kuitenkin käyttäytyy oudosti.
___
Huipsanssaa! <3 Sorge taas ku täs luvus kesti.. xD Tää luku oli tähän asti pisin! Toivottavasti nautitte!