SAIRAS [✔️]

7

Oon koukussa tohon biisiin ja toi biisi kuvaa niin hyvin mun tunteita.
____
Sujautan puhelimen taskuuni ja nousen seisomaan. Neiti Halla on myös kemian opettaja. Kuulen jo kaukaa hänen korkojensa kopinan.

Astun luokkaan ensimmäisenä ja valitsen paikan hieman taaempana. Istun siihen laiskasti ja toivon että tunti sujuisi hyvin. Haavat jalassa kirvelevät inhottavasti, mutta nautin siitä. Painan niitä housujen läpi ja tunnen kivun paremmin. Yhtäkkiä joku istuu taakseni. En tahdo katsoa kuka. Uteliaisuus vie kuitenkin voiton. Katson taakseni vaivihkaa. Aleksi ja Kaisa. He pitävät käsistä kiinni pöydän alla. Meinaan oksentaa. Että pitikin istua juuri minun taakse.
- Hei Anja. Miks sä juoksit pois? Kaisa kuiskaa muka "ystävällisesti". Pidän suuni kiinni. En varmasti vastaa. Aleksi alkaa tökkiä selkääni. Esitän etten huomaa sitä. En tahdo taas nälvimistä osakseni. Olen niin loppu.
- Hei, vastaa, Aleksi kuiskaa topakammin.
- E-en tiedä, änkytän hiljaa.
- Just joo, Kaisa tuhahtaa.

Koulu on vihdoin ohi. Puen takin nopeasti päälle. Aivan kuin olisi tulipalo. Tungen kengät hätäpäissäni jalkoihin ja miltei juoksen ulos. Raikas ulkoilma tuulahtaa kasvoilleni. Vedän syvään henkeä. Olen vihdoin hetkeksi vapaa. Alan kävellä bussipysäkille ja kaivan puhelimen taskusta. Otan nappikuulokkeet toisesta taskusta ja alan selvittelemään niitä auki.

Sovitan avaimen lukkoon ja loksautan kotioven auki. Vihdoin kotona. Tunnen kiven vierähtävän pois kurkusta. Riisun ulkovaatteet ja menen keittiöön. Nälkä kurnii vatsassa. Otan taskusta löllön mandariinin. En ole vieläkään syönyt sitä. Keittiön pöydällä on lappu. Se on äidiltä.

"Hei rakas! Minulle tuli työasioita ja tulen kotiin vasta tiistaina. Jääkaapissa on ruokaa."

Rutistan lapun tolloksi ja viskaan sen roskikseen. Aina olen yksin. Aina. Avaan mandariinin ja suolaiset kyyneleet valuvat poskilla. Ei ole ketään kelle kertoa. Ei ole ketään. Olen yksin. Olen arvoton. Pistän mandariinin lohkon suuhuni ja imeskelen sitä vastentahtoisesti. Nälkä on liian kova. Kolme päivää yksin. Kolme! Löntystelen olohuoneeseen ja rojahdan sohvalle. Kännykkä alkaa värisemään. Avaan lukituksen ja näen yksitoista uutta viestiä. Minut on lisätty luokan WhatsApp ryhmään. Vihdoin. Joku viitsi huomata minut. Rullaan ylemmäs viestiketjua. Liina on lisännyt minut. Vatsassani kouraisee. Kunpa kukaan ei puhuisi minusta. Onneksi suurin osa viesteistä koskee vain sovittuja tapaamisia muiden luokkalaisten kanssa. Ei minun. Kukaan ei pyydä minua ulos. Heitän puhelimen toiselle puolelle sohvaa ja napautan telkkarin auki.
____
Heips! Kiitos NIIN paljon voteista ja kommenteista! Ootte aivan ihania! <3 Sori jos jossain on kirjoitusvirheitä, mutta en jaksa korjata niitä koska pelkään että WattPad sekoo taas. :/