SAIRAS [✔️]

16

Katson itseäni peilistä. Olen kuin eri ihminen. Tukkani on rennolla ranskanletillä ja siihen on suihkittu hiuslakkaa. Kokeilen päälakeani ja hiukseni ovat kuin kiveä. En yleensä käytä hiuslakkaa sillä haju tuntuu ikävästi kurkussa. Naamassani on kilon edestä meikkiä. Kello tikittää kuutta. Bileet alkavat ysiltä. Tunnetilani ailahtelevat sinne tänne. Haluan mennä. Eikun en. Tai siis joo. En. No joo. Kuitenkin näyttää siltä, että olen menossa elämäni ensimmäisiin bileisiin.
- Tykkäätkö? Netta kysyy ja tarttuu olkapäihini. Hän käyttäytyy kuin olisimme olleet ystävät vauvasta asti. Hieman outoa. Annan asian kuitenkin olla.
- Joo, myönnän ja tarkastelen peilikuvaani vielä tovin. Vilkaisen sen jälkeen Netan asua. Musta tiukka mekko, joka loppuu jo ennen polvia. En pukisi sitä vaikka maksettaisi. Netan päällä se on kyllä hyvä. Hänen hiuksensa ovat auki ja lainehtivat alaselkään asti. Meikkiä on hänelläkin kilon edestä. Kaunis pakkaus jos niinkin sanoisi. En oikein itsestäni tiedä, mutta parempihan tämä on kuin iso huppari.

Kello on jo kahdeksan. Kiemurtelen jännityksestä Netan olohuoneen nahkasohvalla. Nälkä kurnii ikävästi vatsassa, mutta ajatuskin syömisestä Netan luona kuvottaa.
- Meidät tullaan sit hakemaan autolla. Se on kyllä aikuinen että älä huoli, Netta selostaa ja mutustaa jotain terveyspatukkaa. Sen katsominen vain pahentaa nälkääni. Koetan ravistella ajatukset tiehensä ja nyökkään Netalle. Hän hymyilee minulle ja sipaisee hiuksiaan korvan taakse. Loput patukasta hän huuhtoo alas vedellä.
- Noin! Nyt me tarvitaan kengät! hän kuuluttaa ja marssii eteiseen. Seuraan häntä kuin lapsi äitiä. Netta ottaa esille mustat korkokengät ja laittaa ne jalkoihinsa.
- Osaatko käyttää korkkareita? hän kysyy. Pudistelen päätäni. En ole eläessäni kävellyt moisilla. Netta penkoo kenkävuorta ja ojentaa minulle mustat balleriinat. Sujautan ne jalkoihin. Varpaita vähän sattuu, mutta muuten ne istuvat hyvin. Nyökkään Netalle ja hymyilen vähän. Netta säteilee takaisin.

Ulkona on märkä maa ja joissain kohtaa paljastuu pieni läntti lunta. Eli tosi paska sää toisin sanoen. Odottelemme autoa Netan kanssa kaikessa hiljaisuudessa. Yhtäkkiä soraiselle pihatielle kurvaa vanhahko maasturi.
- Se on toi, Netta kuiskaa ja kävelemme autolle. Istumme takapenkille vieretysten. Autossa on muitakin. Kaisa, Liina ja Aleksi. Voi ei. Tiesin että tämä on huono idea! Haluan pois. Oksennan kohta. En tahdo nähdä Aleksia.
___
Moipsu! Mulla on nyt MENKAT. :)))))) Oli vaan kiva ilmottaa. XD Ja oon kans KIPEE. Ne yhdistelmänä ei oo kovin ihanaa. Joten kiittäkää mua vuolaasti että kirjotin tän luvun niiden kourissa. :D