SAIRAS [✔️]

21

- Kuka siellä? kuulen Kaisan tiuskaisevan. Säpsähdän. Mitä vastaan?
- Öh.. Anja.., mumisen. Toivon, että hän kuuli eikä minun tarvitsisi toistaa. Rukoilen mielessäni. Huomaan punaisen värin lukossa vaihtuvan valkoiseksi. Tarraan kahvaan vapisevin käsin ja avaan oven. Kaisa istuu pöntön kannen päällä. Tiedän punertavista silmistä, että hän on itkenyt. Luulin että olen ainoa joka käyttää vessoja itkemiseen tässä koulussa. Katson Kaisaa säälivästi. Toivon että voisin pyyhkiä hänen huolensa. En tahdo kenenkään kokevan surua niinkuin minä.
- Mitä sä tölläät? Kaisa sihahtaa ja mulkaisee minua.
- Onko sulla joku hätä? kysyn. Kaisan housujen lahkeen alta paljastuu iso mustelma. Ei kai Kaisa ole lyönyt itseään? Tuijotan lahjetta ja Kaisa huomaa sen.
- Mä voi selittää! hän parkaisee ja kiskoo lahkeen mustelman päälle. Kävelen koppiin Kaisan kanssa ja istun kylmälle marmorilattialle. Vessan lattia ei kyllä ole mukavin paikka istua.

- Mä en tehny sitä, Kaisa sanoo äkkiä. Nyökkään häntä jatkamaan.
- Mun iskä teki sen. Useimmat niistä, Kaisa kuiskaa säröilevällä äänellä. En voi sille mitään, mutta järkytyn totaalisesti. Kaisa. Täydellinen Kaisa, joka on kaunis ja suosittu. Kaisa, joka onkin kotona kuin jauhosäkki. Kuin Tuhkimo konsanaan.
- Eikö tästä pitäs kertoo jollekki? kysyn varoen. Kaisa ei näytä nyt siltä että kestäisi mitään ylimääräistä painostusta. Tiedän kyllä tunteen.
- En voi. Mut kerro sitte omasta olostas joillekki! Kaisa näpäyttää takaisin. Jätän hengenvedon välistä. Miten Kaisa tietää?
- Se on sun vika, töksäytän. Kuin löisin häntä sanoilla. Ainakin Kaisa näyttää järkyttyneeltä. Pääasia on että sanoin juuri sen lauseen mitä olen niin odottanut päästää ulos. Tuntuu hieman kevyemmältä.
- Sori.. Mä oon pahoillani ku oon kohdellu sua huonosti. Oon vaan niin kade ku sulla on kaikki hyvin. Sun äiti rakastaa sua eikä lyö sua, Kaisa selittää itkun partaalla. Katson tätä lämpimästi. Olen kyllä itseasiassa aika onnellinen. Minulla on katto pään päällä, ruokaa ja rakastava äiti. Kaisalla ei ole rakastavaa äitiä tai isää. Minulla ei ole isää ollenkaan. Hän kuoli ennen syntymääni, mutta ei se ole niinkään vaivannut.
- Kaisa, me selvitään tästä, sanon lempeästi. Yhtäkkiä olenkin kiusaajani terapeutti. En taida enää pysyä perässä.
___
Jeee! 300 näyttökertaa ja 100 votea! <3 Kiitos ihan sikana! :3 Oon tosi otettu että jaksatte lukea tätä! Mut nyt kysyn että kiinnostaisko teitä KAKSI JATKO-OSAA tälle tarinalle? ;)