SAIRAS [✔️]

15

Voi ei. Myönnyin menemään Netalle. En haluakaan. Tuntuu että sydän hyppää ulos kurkusta. Kävelemme soraista tietä. Netta hieman edellä. Hänen mustat korkokenkänsä aiheuttavat hiekan rapinan. Minulla on vain kuluneet tennarit.

Netan talo iso ja maidonvalkea. En tiennyt että hän on rikas. En kyllä ihmettelekään. Henkäisen vahingossa. Talo on vain niin upea, että saisin vain unelmoida moisesta ylellisyydestä. Netta pitää ovea minulle auki ja sujahdan sisälle. Siellä on iso taulutelevisio ja valkea sohva. Sohvapöydällä on pari tuoksukynttilää. Talossa tuoksuu mansikalle. Nuuhkaisen ilmaa ihastuksissani. Talo on varmaan maksanut maltaita.

Lasken reppuni Netan huoneen lattialle. Seinillä on pieniä valoja ja nurkassa on valkoinen kirjoituspöytä. Pöydällä on koulukirjoja ja aikakauslehtiä. Netta istuu isolle sängylle, jossa on pitsikoristeinen peitto.
- Istu mun viereen, hän kehottaa. Sipsutan Netan viereen jättäen ison hajuraon.
- Mulla on sulle sopiva mekko! Ja tiedän tarkalleen mitä teen sulle, Netta hihkaisee iloisesti. Hän nähtävästi nauttii tästä. Rinnassani on kutkutusta. Onko tällaista olla teini? Normaali? Nyökkään Netalle vaisusti ja hän tanssahtelee ison kaapin luo. Netta riuhtaisee kaapin auki ja mumisee jotakin. Kaappi on täynnä vaatteita. Mekkoja, kenkiä, koruja, paitoja, housuja.. Kaikki ovat muodikkaita. Katson vaatteita silmät kiiluen. Saanko minä pian jotakin noista päälleni? Netta viskoo vaatekappaleita lattialle ja sulkee kaapin.
- Tadaa! Kohta sua ei tunnista ees sun äitis! hän naurahtaa. Hymyilen hieman. Tämähän voisi olla ihan kivaa. Vai mitä?

Vedän harmaan mekon päälleni, siinä on pitsikoristuksia ja upeita yksityiskohtia. Netta lähetti minut vessaan vaihtamaan vaatteet. Mekko ylettyy hieman yli polvien. Onneksi viiltoarpia ei näe. Laitan mustan kaulakorun viimeiseksi silaukseksi. Siinä on musta ketju ja upea musta timantti. Katselen itseäni peilistä. Tunnustelen vatsaani. Kaikki makkarat näkyvät. Yritän karistella mokomat ajatukset ja kävelen takaisin Netan huoneeseen.

Netta selaa puhelintaan ja nostaa katseensa välittömästi minuun.
- Vau! Mä tiesin et toi sopii sulle! Nyt me laitetaan sun hiukset! Netta henkäisee. Hän patistaa minut kirjoituspöydän eteen ja istun jakkaralle. Netta kipaisee hakemassa harjan ja pieniä kumisia ponnareita.
- Mä oon hyvä tässä että älä huolehdi, hän sanoo iloisesti. Jostakin syystä uskon häntä. Se tuntuu hyvältä. Pitkästä aikaa luottaa johonkin.
___

Muip! Tää oli vhä boring luku mut minkäs sille voi. :D Nyt on menny 200 näyttökertaa rikki! Kiitos kaikille! <3 Pitäkää oikein huisi päivä! :3