3

699 51 5
                                    

Tirsk tietenki laitoin Tøp. Mitä te ootitte?
____
Hymy hiipii kasvoilleni. Seuraavaksi oli kuvista. Päätän käydä sitä ennen nopeasti vessassa.

Vihaan koulun vessoja. Siellä on aina väkeä. Sinne tungeksitaan olkapäätekniikalla, jota en osaa käyttää. Tai uskalla. Ja sinne mennään korjaamaan viiden kilon meikkikerrosta. Se on vessa. Ihmiset, se on vessa. Ei meikkipöytä. Ei laittautumishuone. Se ei ole paikka, jossa voi juoruta "bestisten" kanssa. Koko sana saa itseni voimaan pahoin. Avaan varovasti vessan oven. Huokaisen helpotuksesta. Vessa on tyhjä. Kiitän nopeasti Jumalaa tai jotain ja menen yhteen kopeista.

Kun olen valmis nappaan repun takaisin selkääni. Asetan käteni kylmälle kahvalle, mutten avaa sitä. Pian kuulen naurua. Ei. Ei ja ei. Ahdistus vyöryy taas ylitseni. Kaisa, Liina ja Netta. Jokaisessa koulussa on kuningattaret. Meillä on Kaisa, Liina ja Netta. Ne jotka käyttävät vessa meikin korjaukseen.
- Kutsuitko sä Anjan meidän kaa syömään? Kaisa hirnui. Oikeasti, Kaisa kuulostaa hevoselta.
- Joo, kui ni? Netta kysyy.
- Voi sua, Liina nauraa ja ottaa varmaan jotakin meikkipussistaan. Kolinasta päätellen. Löydän oven toisesta päästä pienen kolon. Uteliaisuuden vuoksi asetun hyvään asentoon, jotta näen heidät.
- Anja on ihan outo! Kaisa tuhahtaa ja levittää huulipunaa. Ihan kuin sitä ei olisi muka tarpeeksi. Korjaisi mielummin meikkivoiteesta jäänyttä rajaa.
- No on se vähän, mut kelatkaa. Me voidaan pyytää sitä tekee meidän läksyt, Netta virnistää ja katselee itseään peilistä. Huomaan kuinka silmäni alkavat kostua. En tahdo itkeä nyt.
- Joo ihan miten vaa, Liina vastaa ja laittaa meikkipussin kiinni.
- Tyyppi ei puhu ikinä mitään! Kaisa nauraa kovaan ääneen. Tuntuu että joku juuri lävisti minua seipäällä. En tietenkään puhu jos en voi! Se on ihan Kaisan omaa syytä etten puhu! Mokoma paskiainen! Kyynel vierähtää poskelleni vaikka yritän estellä sitä. Pyyhkäisen sen äkkiä hupparin hihalla.

Kaisa, Liina ja Netta ovat jo lähteneet. Lyyhistyn maahan ja hautaan kädet kasvoihin. Miksi? Miksi heillä on ystäviä ja minulla ei? En käsitä. Hakkaan itseäni sääreen. Viha ja suru ovat nyt niin suuria. Joka päivä toistan tätä samaa. Yksin itken ja muiden kanssa hymyilen.
____
Heipsun hei! Wattpad poisti tän kirjan hetkeksi ja nyt se on taas täällä! :D Oon saanu paljo kivoja kommentteja, kiitos siitä! <3 Se antaa mulle lisää motia tän kirjottamiseen! Pus <3

SAIRAS [✔️]Where stories live. Discover now