SAIRAS [✔️]

20

Herään sohvalta ja hieron silmiäni, jotka ovat ihan unihiekassa. Taisin vahingossa eilen nukahtaa sohvalle katsoessani televisiota. Keittiöstä kuuluu kilinää ja kolinaa. Äiti on varmaan tullut jo kotiin. Viskaisen päälläni olleen harmaan viltin sohvan nurkkaan ja tepastelen keittiöön.
- Moi äiti, sanon tälle unenpöpperössä. Äiti kääntää katseensa minuun ja alkaa hymyillä.
- Huomenta rakas! Anteeksi, kun olin pitkään poissa, hän voihkaisee ja avaa jääkaapin.
- Ei se mitään, vakuutan. Katselen äidin puuhia vierestä. Hän lappaa pöydälle voin ja ottaa kaapista porkkanaleipää.  Äiti sivelee voita leivälle ja ojentaa sen minulle. Hymyilen äidille. Hän tietää etten voi vastustaa porkkanaleipää. Se on yhtä hyvää kuin söisi karkkia. (Rly, kokeilkaa. Porkkanaleipää ja pelkkää voita on mun taivas.) Kiitän äitiä ja lampsin takaisin sohvalle.

Päätän kerätä rohkeuteni ja syödä leivän kokonaan. Äidin vuoksi. Hän ansaitsee terveen ja kunnollisen tyttären. Ei masentunutta luurankoa, joka ei pysty mihinkään.

Leivän syötyäni onnittelen itseäni. Kipaisen keittiössä juomassa vettä ja suuntaan sitten huoneeseeni. Harmi kyllä, tänään on koulua. Avaan vaatekaappini. Se ei ole yhtään niin upea kuin Netan. Huokaisen surullisesti ja nappaan kaapista mustat tiukat farkut ja kokoa liian ison mustan t-paidan, jossa on bändin logo. Sujautan ne päälleni ja katson itseäni arvioivasti peilistä. Ainakin kaikki läski peittyi.

Ulkona ei ole miltei yhtään lunta. Sinänsä aika surullista, mutta vaihtelu virkistää. Kuulen jo kaukaa hirveää melua, joka on tietenkin lähtöisin koulun pihasta. Eikö kukaan osaa olla hetken hiljaa?

Kävelen toiveikkaasti Netan luo. Kunpa hän ja Liina olisivat yhtä mukavia kuin eilen. Vilkutan heille ja Netta vilkuttaa takaisin. Liina vain hymyilee.
- Moi Anja! Netta hihkaisee. Huomaan että joukosta puuttuu Kaisa. Missä hän on?
- Joo moi, Liina tervehtii hillitymmin. Nyökkään molemmille hymyillen.
- Missä Kaisa on? uskallan kysyä. Netta ja Liina katsovat toisiaan.
- Se.. Meni kai vessaan, Liina kertoo hieman hermostuneena. Mitä jos jotain on sattunut? Ja miksi yhtäkkiä välitän Kaisasta?
- Menen tuota itsekin vessaan, mumisen ja kävelen ripakasti koulun sisälle.

Suuntaan vessoille päin ja avaan oven niin hiljaa kuin suinkin voin. Perimmäisestä vessakopista kuuluu vaimeaa nyyhkytystä. Sydämeni alkaa takoa vimmatusti. Jos näen jotakin kamalaa? Jos Kaisa on kuolemassa? Okei, ehkä ylireagoin.
___
No nyt sain enemmän jännitystä tähän lukuun! <3 Mites teidän viikonloppu on menny? Mulla meni ihan hyvin. :P Ja kohta menee 300 näyttökertaa rikki tässä tarinassa! Kiitos ihan hurjasti!