SAIRAS [✔️]

13

Tunnen kylmät kädet, jotka puristavat arkaa paikkaani. Kaikkien naisten arkaa paikkaa. Niihin joihin saa koskea vain luvalla. Vihaan Aleksia. En voi edes mitata vihaani. Vihaan häntä hautaani asti. Puristan silmät kiinni. Aleksi puristaa kovempaa. Sattuu. Liikaa.
- L-lopeta, vinkaisen. En katso häneen. En voi.
- Shh, oo hiljaa, Aleksi käskee ja ujuttaa toisenkin kätensä takkini alle. Nyt riitti. Jokin sisälläni kolahtaa. Ja kolahtaakin kovaa.
- Nyt vittu lopetat! karjaisen. Aleksi katsoo minua hetken ihmeissään. Rukoilen enkeleille. Voisivatko ne edes kerran auttaa minua?
- Okei, mut tää ei ollu viimenen kerta, Aleksi tiuskaisee. Hän sylkäisee sanat suustaan ja nousee. Tunnen vihan kipinän välillämme. Aleksin selkä loittonee ja voisin hurrata. Minä voitin. Minä tosiaankin voitin! Annan kyynelten valua poskillani. En tiedä ovatko ne surusta vai ilosta. Yhtäkkiä tosi asiat iskevät kallooni. Minua kopeloitiin. Aleksi puristi rintojani. Eikö se ole rikos? Poliisi asia? En voi kertoa siitä. Se olisi aivan liian noloa. Häpeäisin itseäni. En tehnyt mitään väärää, mutta häpeän että olin urhi. Saalis. Pelkkää riistaa. En enempää. Pelkkä nukke, jolle saa tehdä mitä vain. En halua olla sellainen. Tahdon olla vahva. Itsevarma ja kaunis. Ylpeä. Uskomaton. Ennen kaikkea onnellinen.

Ruokailu toistaa itseään taas. Kipitän nopeasti vessaan omena kourassa. Piiloudun yhteen vessakopeista. Tämä on arkeani. Niin tuttua minulle. Haukkaan omenasta palan. Ihan mehukas. Edes jokin onnistuu. Haukkaan heti perään toisen palan. Omenan pitäisi tyydyttää kiljuvin nälkä. Kuulen jonkun muunkin tulevan vessaan ja vedän jalkani pöntön päälle ettei tulija tiedä minun olevan täällä. Kuulen veden valuvan ja höristän korviani. Uteliasuus on paheeni. Pitää aina tietää mitä on menossa.
- Tänään mun pitää näyttää hyvältä, kuuluu Kaisan ääni. Miksi Kaisa on yksin vessassa? Miksi hänen pitää näyttää tänään hyvältä? En ymmärrä. Hän näyttää joka päivä hyvältä. Miksi tänään pitäisi näyttää hyvältä? Kaisa huokaisee surullisesti.
- Jos mä en oo valmis, hän mumisee. Kuulin sen juuri ja juuri. Onko Kaisalla jokin huonosti? En tiedä.

Kaisa lähti ja jatkoin omenan syömistä. Kysymykset myllertävät taas pääkopassani. Kaisallako huolia? Vau. En taida olla ainoa. Ensin Netta ja nyt Kaisa. Mitä on meneillään? Tekevätkö Kaisa ja Netta jotakin tänä iltana? Kunpa voisi kysyä heiltä tai Liinalta. En vain uskalla. Olen kuin mikäkin hiiri. Omena alkaa jo olla kara ja näykin kaiken minkä vielä voin. Viskaisen rontin roskikseen papereiden ja menkkasiteiden joukkoon. Toivottavasti se ala haista. Se ei ole kuitenkaan minun ongelmani vaan siivoojan. Kohautan olkiani ja nojaan vessan seinään. Enää kolme tuntia koulua.
___
Moiksu! Musta on kivaa laittaa tänne loppuun jotain tervehdyksiä vaikka en keksi mitä kirjottaisin tänne. :D Kiitos kuitenkin erityisesti tämän tarinan "vakiolukijoille" ja "vakiokommentoijille"! <3 Ja muillekin ketkä vaivautuu lukemaan tätä! Te annatte mulle inspistä kirjottaa ja jatkaa tätä!