"Toivottavast vihaat ittees"
Nämä sanat eivät vaan lakkaa kaikumasta minun päässäni. Se oli kaikki mitä olen ikinä itsestäni ajatellut rutistettuna palloksi ja heitettynä mua kohti.
Siinä pallossa on koukut jotka kaivautuu mun ihoon ja mätänee sinne. Kipu sykkii koko kehooni ja valtaa sen.
"Toivottavasti vihaat ittees"
Koko maailma käänsi selkänsä minulle. Olen elänyt lasikuvussa, enkä ikinä kuullut näitä sanoja sen ulkoa. Nyt kupu on sirpaleina lattialla ja kuulen ihmisten huudot. He kaikki vihaavat minua yhtäpaljon kun vihaan itseäni.
YOU ARE READING
Haalean veden äärellä
Short StoryTW SISÄLTÖVAROITUS Ajatuksia elämästä, mielenterveydestä, kuolemasta, kivusta ja kaikesta sen välillä. Puran tyhjyyttä ja pahaa oloa tähän joten iso TW ihmisille, jotka eivät sellaista halua lukea.
