Sä puukotit mua selkään.
Veit multa yhden asian mun elämässä, jolla oli merkitystä. Ja mä annoin anteeksi niinkuin aina ennenkin.
Olin liian hyvä ihminen sanoakseni sen, että muhun sattuu niin paljon etten saa henkeä.
Se nimi viiltää joka kirjaimellaan muistoja mieleeni.
Pakotit mut päästämään irti, ettei sua satu.
Olin liian sinisilmäinen kun uskoin sun pitävän lupauksesi.
Mä oikeasti ajattelin että voin vielä korjata kaiken, mutta sä pilasit sen.
Jouduin kokemaan helvetin yhdessä yössä, enkä vieläkään tajunnut katkaista välejämme. "Kyllä minä kestän. Se oli vahinko. Et varmasti halunnut rikkoa lupauksiasi", toistin itselleni kun itkin yksin metrossa matkalla kotiin. Missä sinä olit silloin?
Hänen kanssaan nukkumassa vierekkäin.
Hei taas! On ollut tosi pitkä tauko koska elämä on potkinut päähän kovaa. Tää teksti on niin sekava mutta oli vaan pakko purkaa tää asia päästä pois.
YOU ARE READING
Haalean veden äärellä
Short StoryTW SISÄLTÖVAROITUS Ajatuksia elämästä, mielenterveydestä, kuolemasta, kivusta ja kaikesta sen välillä. Puran tyhjyyttä ja pahaa oloa tähän joten iso TW ihmisille, jotka eivät sellaista halua lukea.
