Mä yritin.
Mä ihan oikeesti yritin.
En halunnut vihata sua tai itseäni, mutta tässä sitä taas ollaan.
Mä käytän mun kaikkia voimia siihen, etten kuole.
Jokainen päivä koulussa tuntuu ikuisuudelta, enkä opi ikinä mitään.
Lisäksi olen vielä niin itsekäs että kun kuulen ihmisten naurua, olen täysin varma siitä että he nauravat minulle.
Lihaville reisilleni
Punaiselle naamalleni
Kömpelölle kävelylleni
Minulle.
Kuinka kehtaan edes ajatella sitä, että joku uhraisi yhtäkään ajatusta tällaiselle arvottomalle ihmiselle?
Kuinka voinkaan olla niin itsekäs.
En tee läksyjäni koska en jaksa.
En pääse kurssejani läpi, koska en jaksa opiskella.
En jaksa elää.
Jaksan edes hädintuskin hengittää.
Miten voikaan ihminen olla näin saamaton ja itsekeskeinen?
YOU ARE READING
Haalean veden äärellä
Short StoryTW SISÄLTÖVAROITUS Ajatuksia elämästä, mielenterveydestä, kuolemasta, kivusta ja kaikesta sen välillä. Puran tyhjyyttä ja pahaa oloa tähän joten iso TW ihmisille, jotka eivät sellaista halua lukea.
