Tunnen fyysisesti, kuinka palava tyhjyys kaivertaa rintaani. Se hehkuu punaisena joka ikinen sekunti ja polttaa kehoani.
En saa henkeä tai edes näe selkeästi. Silmäni ovat sameat ja elottomat. Huudan päässäni niin kovaa, etten enää kuule ajatuksiani.
Kehoni ja mieleni ovat antaneet periksi.
Mikään minussa ei toimi ja kaikki vaan tuntuu väärältä.
Näen väkivaltaisia painajaisia ja olen vainoharhainen kaikesta.
En tunnista kasvojani peilistä, mutta silti tunnen olevani ruma.
Kaikki työt kasaantuvat, mutta mikään ei tule tehdyksi.
Koitan selvitä hetki hetkeltä romahtamatta.
Tämäkö on kohtaloni?
YOU ARE READING
Haalean veden äärellä
Short StoryTW SISÄLTÖVAROITUS Ajatuksia elämästä, mielenterveydestä, kuolemasta, kivusta ja kaikesta sen välillä. Puran tyhjyyttä ja pahaa oloa tähän joten iso TW ihmisille, jotka eivät sellaista halua lukea.
