Tuijotan kolmatta tuntia kattoani ja mietin sumua. Korvissani suhisee jatkuvasti enkä tiedä olenko edes elossa. Kaikki raajat painaa tonnin, enkä pääse ylös sängystä.
Koitan itkeä, mutta kyyneleitä ei tule. Voinko olla rikki ja kivuissa, jos en edes itke? Keksinkö pahan oloni ja tyhjyyden tunteeni vain siksi, että olen laiska.
Kaikki muut menee elämässään eteenpäin, mutta minä junnaan paikallani. En voi ajatella tulevaisuutta, menneisyyttä tai nykyisyyttä. Kaikki on puuroutunut yhdeksi isoksi mössöksi.
En pääse ylös. Tuntuu kuin hukkuisin kohta. En pääse ylös. Millään ei ole enää väliä. En pääse ylös. Olenko jo kuilun pohjalla, vai onko pahempaa vielä tulossa? En pääse ylös. Haluan vain nukkua kunnes ei väsyttäisi enää.
E N P Ä Ä S E Y L Ö S
YOU ARE READING
Haalean veden äärellä
Short StoryTW SISÄLTÖVAROITUS Ajatuksia elämästä, mielenterveydestä, kuolemasta, kivusta ja kaikesta sen välillä. Puran tyhjyyttä ja pahaa oloa tähän joten iso TW ihmisille, jotka eivät sellaista halua lukea.
