Minä siedän kaiken. Minua kohdellaan niin epäreilusti ja silti olen se, joka pyytää anteeksi. Minulla ei ole oikeutta olla ahdistunut siitä, että mua syytetään jonkun alkoholiongelmasta.
En saa olla vastaamatta viestiin, tai olen huono ystävä.
En saa olla huoneessani, tai olen laiska paska.
En saa olla yksin, en vihainen, väsynyt, surullinen tai onnellinen.
Kukaan ei halunnut nähdä minua kesällä. Ei yksikään.
Kaikilla oli joku seurustelukumppani.
Ja kokemuksesta tiedän sen, että kun ne lopulta eroaa, minä olen se joka kerää kaikki palaset ja lohduttaa. Annan kaiken anteeksi ja silti olen se syyllinen.
Kukaan ei kaipaa seuraani, jos he eivät tarvitse jotain minulta.
En merkitse kellekkään mitään.
Silti pyydän aina anteeksi.
YOU ARE READING
Haalean veden äärellä
Short StoryTW SISÄLTÖVAROITUS Ajatuksia elämästä, mielenterveydestä, kuolemasta, kivusta ja kaikesta sen välillä. Puran tyhjyyttä ja pahaa oloa tähän joten iso TW ihmisille, jotka eivät sellaista halua lukea.
