Kosketus kirveli vasta avattuja haavojani.
Koitan rimpuilla irti vaikka rakastan sitä. En voi sallia itseni olla onnellinen.
Nojaat minuun ja silität hiuksiani ja haluan kuolla. Tämä lämpö on niin erilaista kuin kipu. Himoitsen sitä ja haluan vain uppoutua tähän. Mutta sitten ymmärsin todellisuuden.
Jos jään tähän, joudun joskus poistumaan ja minuun sattuu.
Parasta on vain kasvattaa kova kuori jonka läpi ei pääse ketään. Ei ihmisiä, ei kipua.
YOU ARE READING
Haalean veden äärellä
Short StoryTW SISÄLTÖVAROITUS Ajatuksia elämästä, mielenterveydestä, kuolemasta, kivusta ja kaikesta sen välillä. Puran tyhjyyttä ja pahaa oloa tähän joten iso TW ihmisille, jotka eivät sellaista halua lukea.
