Koulu alkaa ylihuomenna eikä mua oo ehkö ikinä ahdistanut olla mun omassa kehossa näin paljon kun nyt.
Tunnen jokaisen virheen itsessäni. Kaksoisleuka, reidet ja vatsa tuntuvat isommilta kuin koskaan, vaikka olen kevyempi kuin vuosiin.
Roikun kokoajan reunalla: haluanko paastota ja rajoittaa kaloreitani vai opettelenko hyväksymään ja rakastamaan itseäni.
Koulu luo mulle paineet olla parhaimmillani kokoajan tai päädyn yksinäiseksi ja rumaksi.
Kuka haluaisi viedä oudon näköisen pyöreän tytön vanhojentansseihin? Ei kukaan.
En osaa päättää tekisinkö töitä laihtumisen vai itseni rakastamisen eteen?
YOU ARE READING
Haalean veden äärellä
Short StoryTW SISÄLTÖVAROITUS Ajatuksia elämästä, mielenterveydestä, kuolemasta, kivusta ja kaikesta sen välillä. Puran tyhjyyttä ja pahaa oloa tähän joten iso TW ihmisille, jotka eivät sellaista halua lukea.
