Suljen silmäni pitkän päivän jälkeen.
Tuntuu kuin ne olisivat tulessa, sillä en ole saanut katsettani irti puhelimestani koko päivänä.
En ole tehnyt mitään. En jaksa edes nousta sängystä.
Säälittävää.
Käännyn kyljelleni ja kuvittelen olevani jonkun syleilyssä.
"Kaikki on hyvin", hän sanoo.
Pidän kaikin voimin kiinni kieroutuneesta kuvitelmastani.
Havahdun todellisuuteen kyynelten valuessa poskilleni.
Kuka oikeasti välittäisi minusta? Tällaisesta Jumalankin hylkäämästä kasasta roskaa.
En ansaitse edes sitä.
En ansaitse rakkautta.
En ansaitse elää.
ESTÁS LEYENDO
Haalean veden äärellä
Historia CortaTW SISÄLTÖVAROITUS Ajatuksia elämästä, mielenterveydestä, kuolemasta, kivusta ja kaikesta sen välillä. Puran tyhjyyttä ja pahaa oloa tähän joten iso TW ihmisille, jotka eivät sellaista halua lukea.
