Miltäköhän tuntuisi olla oikeasti elossa?
Kun jokainen hengenveto ei olisi vain pakollinen keino pysyä elossa.
Kun odottaisi seuraavaa auringonnousua, eikä surisi sen laskua.
Kun jokainen päivä tuntuisi uudelta ja innostavalta.
Kun pyykkien peseminen ei olisi saavutus.
Kun nauraminen olisi aitoa.
Kun joku asia innostaisi oikeasti.
Kun kaikki ei olisi tyhjää.
Kun kipu olisi vain hetkellistä.
Kun tulevaisuus kiinnostaisi.
Sosiaalisuus olisi mukavaa.
Ihmiset välittäisivät.
Ei väsyttäisi koko ajan.
Päässä ei humisisi ajatuksia.
Olisi onnellinen.
Eikä näin rikki.
YOU ARE READING
Haalean veden äärellä
Short StoryTW SISÄLTÖVAROITUS Ajatuksia elämästä, mielenterveydestä, kuolemasta, kivusta ja kaikesta sen välillä. Puran tyhjyyttä ja pahaa oloa tähän joten iso TW ihmisille, jotka eivät sellaista halua lukea.
