Oonko mä vaan niin jumalattoman kuvottava kasa ihmisroskaa, että mua on mahdotonta rakastaa?
Miten voi ihminen olla näin pilalla, ettei pysty edes itsensä kanssa elää?
Jotenkin vaan oon niin kieroonkasvanut ja sairas, että musta on mahdotonta pitää.
Enkö mä vaan ansaitse mitään hyvää?
En jaksa tehdä koulutöitä, tai huolehtia edes saatana itsestäni.
Oon lihonut niin paljon, että oksetan itseäni.
Haluaisin vaan, että ei tarvitsisi olla olemassa.
Jos vaan mun annettaisi mennä.
Antakaa mun nukkua.
Päästäkää mut virran vietäväksi.
Olen taistellut jo tarpeeksi kauan.
Taistellut yksin.
Aina yksin.
En ansaitse ketään.
En ansaitse elää.
YOU ARE READING
Haalean veden äärellä
Short StoryTW SISÄLTÖVAROITUS Ajatuksia elämästä, mielenterveydestä, kuolemasta, kivusta ja kaikesta sen välillä. Puran tyhjyyttä ja pahaa oloa tähän joten iso TW ihmisille, jotka eivät sellaista halua lukea.
