Tuntuu kuin miljoonat ötökät ryömisivät päänahassani.
Raavin ja raavin, mutta tunne ei lakkaa.
Verta valuu useista uudelleen auenneista arvistani, jotka olen viime kohtaukseni ainkana tehnyt.
Pääni on kipeä ja kyyneleet valuvat silmistäni, mutta jatkan raapimista kunnes sormeni ovat turtuneet.
Herään seuraavana aamuna ja tunnen kuinka päänahkaani kuumottaa eilinen raapiminen.
Kynsieni alla on kuivunutta verta, ja muistot tulvivat tyhjään mieleeni.
YOU ARE READING
Haalean veden äärellä
Short StoryTW SISÄLTÖVAROITUS Ajatuksia elämästä, mielenterveydestä, kuolemasta, kivusta ja kaikesta sen välillä. Puran tyhjyyttä ja pahaa oloa tähän joten iso TW ihmisille, jotka eivät sellaista halua lukea.
