Miten voin jaksaa montakymmentä vuotta tässä tyhjyydessä, kun jo seuraavasta tunnista selviäminen tuntuu mahdottomuudelta.
Katson lasittuneilla silmilläni valkoista seinää. En näe mitään enkä kuule mitään.
Herään sekunin päästä takaisin todelliseen maailmaan ja kipu vyöryy ylitseni kuin meren aalto.
Suolainen vesi kirvelee jokaista haavaani ja tunnen hukkuvani kaikkeen tähän.
Pidätän hengitystäni kauemmin kuin koskaan. Lopulta joudun tekemään tietoisen päätöksen ja vetämään keuhkoni täyteen suolavettä.
Kipu on sietämätön, mutta se palkitaan lopulta ikuisella rauhalla.
YOU ARE READING
Haalean veden äärellä
Short StoryTW SISÄLTÖVAROITUS Ajatuksia elämästä, mielenterveydestä, kuolemasta, kivusta ja kaikesta sen välillä. Puran tyhjyyttä ja pahaa oloa tähän joten iso TW ihmisille, jotka eivät sellaista halua lukea.
