Full Moon 2 ✔

chapter 8: birthday party

"No, miten sun loma on mennyt?" Nadette kysyi meidän istuessa auringon paahtavassa kuumuudessa Cold Laken rannalla. Katselin jalkoihini joita uitin viileässä vedessä.

"Ihan hyvin." Vastasin kiertelevästi. Lomani oli alkanut vähän ristiriitaisesti. Nadette hymähti lyhyelle vastaukselleni. Hän oli selvästi halunnut aloittaa keskustelun.

"Eihän sulla ole mitään perjantaina?" Tyttö kysyi ja sohi hennossa tuulessa lentelviä hiuksiaan kun katsoi minuun hymyillen. Kohautin olkiani.

"Ei kai." Tokaisin.

"Hyvä!" Nadette naurahti. "Me ei olla hengattu kunnolla koko kesälomana, kyllä sun mun synttärijuhliin pitää päästä."

"Synttärijuhliin?" Kysyin häkeltyneenä.

"Ne on perjantaina, silloin ihan oikea päivä. Ja totta kai ne on kesän kohokohta mitä bileisiin tulee." Hän selitti iloisesti. Juhlat eivät pahemmin minua kyllä kiinnostanneet, mutta...

"Mulla on synttärit tällä viikolla myös." Sanoin hiljaa. Nadette kääntyi hämmentyneenä minuun päin ja veti aurinkolasinsa otsalleen.

"Että mitä? Mikset sä ole kertonut mulle?" Hän kysyi. Kohautin jälleen olkiani. Eivät minun synttärit olleet koskaan olleet mikään vuoden kohokohta toisin kuin Nadetella näytti olevan. En ollut ikinä varsinaisesti juhlinut niitä, muuta kuin perheeni kanssa. Ja tällä hetkellä sana perhe ei kuulunut suosikkeihini, joten olin kieltämättä ollut hieman alamaissa asian suhteen. Vaikken synttäreitäni juhlinutkaan, kyllähän minä nyt muistasin milloin täytän 17.

"Hei tämähän on täydellistä!" Nadette yhtäkkiä sanoi. "Mehän juhlitaan sitten tuplasynttärit. Sä ja mä. Ei hitto siitä tulee hauskaa!"

Naurahdin tytölle kulmat koholla.

"Oikeasti?" Kysyin epäuskoisena. Sanat bileet ja minun syntymäpäiväni eivät sopineet yhteen. Minulla oli tästä vähän epävarma olo.

"Joo joo!" Nadette vakuutti. "Sä tulet takuulla pitämään siitä."

-

Minusta perjantai saapui ihan liian nopeasti, koska muutaman päivän sitä ennen olin häärännyt Nadeten ja Lorin kanssa pitkin kaupunkia ja ensimmäisenä mainitun kotia valmistautumassa vuoden tärkeimpiin juhliin, joissa minä tulisin olemaan toinen huomion keskipiste, eikä se houkutellut minua yhtään.
Olimme siis viettäneet kokonaisen päivän ostarilla etsimässä vaatteita, ruhtinaallisen tunnin supermarketin juomaosastolla ja kiertäneet kylän jokaisen halpahallin juhlakoristeita metsästäen.

Perjantai päivällä kaikki tarvittava ja vähän ylimääräistä, Nadeten stressiä lievittämään, olivat kasassa bileitä varten.

Seisoin oma huoneeni peilin edessä ja olin vaihtanut vaatteitani ainakin viidesti. Nadette sekä Lori olivat yhteistuumin valinneet minulle asun, kirkkaan keltainen, ihon myötäisen hameen ja mustan topin. Mutta kun laitoin ne päälle, otin ne melkein samoin tein pois. En tiedä mikä niissä mätti, ehkä vain mietin liikaa, kun tiesin ihmisten katselevan tänään minua ja varsinkin kun tiesin Coreyn olevan siellä. Ja kun tiesin, että me kaksi astuimme parina kaikkien niiden silmäparien eteen, että minusta tuntui etten ollut tarpeeksi kaunis Coreyn viereen. Tiesin ettei Coreya haitannut laittaisinko päälleni turvallisen hupparin vai en, niin hän minulle sanoi, mutta minä ajattelin liikaa.

"Eikö sinun pitäisi lähteä jo?" Kuului äitini ääni oven takaa. Huokaisin syvään ja vilkaisin kelloa. Hän oli oikeassa, minun pitäisi jo melkein olla Nadetella. Olin luvannut tulla tuntia aikaisemmin.

"Joo, sano isälle, että mä tulen ihan kohta." Huusin takaisin ja nykäisin hupparin pois päältäni. Puin mustan topin ja keltaisen hameen sekä turvalliset Niken kengät, yrittäen paidan kohdalla välttää sotkemasta laittamaani, hillittyä meikkiä. Tytöt varmaan tappaisivat minut ovimatolle jos en laittaisi tätä asua joten päätin, että minun oli pakko lähteä näissä. Nappasin vielä naulakosta kuitenkin hupparin varmuudeksi mukaani ja lähdin alakertaan.