Full Moon 2 ✔

chapter 15: evelyn

Istuin vaivaantuneena hiljaisessa olohuoneessa, jossa ainoa ääni kuului raksuttavasta seinäkellosta. Evelynin koti oli niin mummomainen kuin vain suinkin saattoi. Pitsiverhot, lämmin ruskea sävy huonekaluissa, kissojen kuvia, hyllyt täynnä vanhoja esineitä, seinillä vanhoja tauluja ja nojatuolit joista yhdessä istuin, oli varmasti 80-luvulta. Huoneen nurkassa pyöri tuuletin.
Evelyn itse oli rientänyt keittiöön keittämään kuulemma teetä. Heti kun hän oli hoputtanut minut kynnyksen yli, hän oli sanonut, että tiesi nimestäni kuka olin ja, että meillä oli paljon puhuttavaa. Minua vähän jännitti, mutta Evelyn vaikutti mukavimmalta ihmiseltä johon olin koskaa törmännyt, jo silloinkin kun oli jutellut tälle viimeksi tietämättäni kuka hän oli.

Evelyn saapui pian keittiöstä mukanaan tarjotin jossa oli kaksi kukallista mukia ja jostain syystä rasiallinen minttukarkkeja. Hän laski sen olohuoneen pöydälle ja kävi istumaan minua viistosti vastapäätä. Hän nyökkäsi hymyillen teemukia kohti ja otin mukin kiittäen käteeni.

"Samantha lähetti sinut vai mitä?" Evelyn sanoi ja vei oman mukinsa huulilleen. Tuntui oudolta kuulla oman äitini etunimi. Nyökkäsin ja join itsekin teetä. Se maistui vähän tunkkaiselta.

"Voi tyttö kulta." Hän huokaisi lähinnä itselleen. "Taidat varmaan miettiä kuka olen?"

Nyökkäsin uudestaan.

"Kuten taidat tietää, nimeni on Evelyn. Olen Samanthan äidin puolisisko. Eli periaatteessa kaukaista sukua sinullekin. Hänen äidillään ja minulla on siis sama isä, eri äidit." Evelyn hymyili. "Äitisi ei ole varmaan tätä ennen minusta kertonutkaan."

Hän katsahti kohti kättäni ja käänsin automaattisesti rannettani, jotta hän ei näkisi merkkiä. Evelyn vain hymyili, hieman surullisesti.

"Ja minä tiedän, että nyt kun olet tullut tänne, mitä sinulla on kysyttävänä. Äitisi on ollut minuun yhteydessä lähivuosina. Silloin kun hän oli nuori, hänen ei edes ollut lupa puhua minulle, saati nähdä minua. Olin yllättynyt kun hän otti yhteyttä. "

Katsoin naiseen kysyvänä.

"Kuten varmasti jo tiedät, isäsi suku on pitkälle, pitkälle historiaan ollut metsästäjien suku. Samoin äitisi suku hänen äitinsä äidin puolelta. Minun ja hänen äidillään on siis kuten sanottua sama isä eikä hänellä ei ollut pitkään aikaan hajuakaan yliluonnollisesta maailmasta, joka kuitenkin eli hänen vierellään. Nimittäin minun äitini. Yhteinen isämme jätti minun äitini ja loikkasi niin sanotusti metsästäjien puolelle jolloin minun äidistäni tuli suvun vihollinen. Sinun äitisi, Samantha, kuitenkin tiesi minusta ja minun äidistäni, vaikkei saanut olla meihin yhteydessä. Mutta silloin kun sinä synnyit, silloin kun muutitte Yhdysvaltoihin, äitisi otti yhteyttä. Hän kertoi, että pelkäsi sinulla olevan minun äitini kirous ylläsi."

Tunsin sykkeeni kiihtyvän aavistuksen. Käteni painautui vaistomaisesti vasemman ranteeni päälle, jossa merkkini oli. Kirous?

"Hän oli yrittänyt teitä muuttamaan Kanadaan jo kauan, hän halusi, että olet varmuudeksi lähellä minua. Mutta en tiedä onko hän kertonut isällesi miksi. Mutta kun isäsi sai tiedon erittäin voimakkaasta ihmissusilaumasta Cold Lakessa, hän itse ehdotti muuttoa. Ja äitisi oli tottakai heti ideassa mukana. Hänelle on varmasti ollut vaikea olla kertomatta, koska tietenkään hän ei voinut olla varma sinusta, mutta kun sinulle oli todettu keskittymis- sekä lukihäiriö, hän soitti minulle ja kertoi kaiken. Hän on soitellut jo pidemmän aikaa sinusta."

Pääni tuntui räjähtävä kaikesta tästä tiedosta.

"Tuntuu varmasti hassulta, että sinä et tiedä minusta mitään, mutta minä tiedän sinusta kaiken." Evelyn naureskeli. "Anteeksi siitä."