Ukkoslapsi, Myrskyn Tytär

Osa 6. Le Mans

Bonnie heräsi tuntiessaan auringonsäteen polttavan silmiään. Hän avasi silmänsä ja huomasi kierähtäneensä unissaan poikittain jalat Adrienin vatsalla. Jonas oli heilauttanut kätensä nukkuessaan kätensä Adrienin silmille. Adrienilla oli ollut rankka yö.

Bonnie nousi istumaan miettien hetken, mitä hänen sängylleen oli tapahtunut. Tai mitä hänen koko huoneelleen oli tapahtunut. He nukkuivat pellon reunalla.

Pelto jatkui silmänkantamattomiin ja horisonttia reunustivat puut. Heidän hevosensa seisoivat parin metrin päässä.

Adrien oli ollut varma, että ne pysyvät uskollisesti karkaamatta omistajiensa luona, mutta Jonas pelkäsi niiden vauhkoontuvan ja tallovan heidät yöllä, joten he päättivät sitoa ne pieneen puuhun, hyvän matkan päähän.

Myös Jonas nousi. Adrien nukkui vielä, sillä Jonaksen käsi oli vielä hänen silmillään ja suojasi niitä auringolta.

Jonas huomasi sen ja vetäisi äkkiä kätensä pois. Adrien havahtui siihen ja siristi silmiään auringon sokaisemana.

"Huomenta," hän mutisi.

"Huomenta," Bonnie vastasi. "Miten teitä nukutti?"

"Ihan hyvin," Adrien sanoi haulotellen.

"Hyvin kai," Jonas sanoi. "Mietin vain, että elääkö tuossa metsässä susia."

"Lähdetään heti," Adrien sanoi herättyään paremmin. "Me ollaan ehkä keskiyöllä Le Mansissa."

He keräsivät tavaransa ja nousivat ratsaille. Aurinko nousi yhä korkeammalle ja päivästä tuli kuuma. Heidän janonsa yltyi, varsinkin kun he olivat olettaneet matkalla olevan joen, josta olisi voinut juoda.

Neljän aikaan iltapäivällä he saapuivat kylään. Adrien hyppäsi alas satulasta, pysäytti yhden ohi kulkevan naisen ja sanoi:

"Mä olen Adrien ja tulen etelästä. Mä ja mun ystäväni ollaan matkustettu koko helkutin päivän-"

"Mikä moukka!" nainen tuhahti ja jatkoi matkaansa nenä taivasta kohden.

"Mitä mä nyt menin sanomaan?" Adrien kysyi ja kääntyi katsomaan Jonasta.

"He ovat ilmeisesti hienostunutta väkeä," Jonas sanoi. "Sanon tämän kaikella kunnioituksella, Adrien, mutta murteesi ja puhetapasi on karkeaa heille."

Adrien tuhahti.

"Näytä sitten mallia, neropatti," hän sanoi.

Jonas kohautti kulmakarvojaan ja käveli arvokkaana äskeisen naisen luo ja sanoi:

"Olen pahoillani ystäväni puolesta, neiti. Nimeni on Jonas Dawson-"

"Dawson? Siskoni Julia meni juuri naimisiin erään Dawson-nimisen kanssa. Tunnetko hänet?" nainen sanoi.

Jonas jäykistyi. Hänen isänsä oli ollut monen naisen kanssa naimisissa, muttei Jonas ollut kuullut hänen koskaan edes mainitsevan ketään Juliaa. Menikö isä naimisiin naisen kanssa ilman että edes mainitsisi Jonakselle, saatikka kutsuisi häihin. Saisiko Jonas taas äitipuolen kestettäväksi, joka kuitenkin lähtisi puolessa vuodessa.

"Tunnen vain erään Joosua Dawsonin," Jonas sanoi ääni käheänä.

"Ei. Julian miehen nimi oli A-"

"Jonas, mä kuolen janoon!" Bonnie huudahti.

Jonas havahtui ja suoristi kurkkuaan.

"Tiedätkö mistä saisimme vettä juodaksemme?" hän kysyi.

"Kylän aukiolla on kaivo," nainen vastasi ja jatkoi matkaansa vaalea mekonhelma heilahtaen.

Jonas katsoi hetken hänen peräänsä.