Ukkoslapsi, Myrskyn Tytär

Osa 9. Kumouksen merkit

Päivä oli kuuma. Bonnien kaula paloi ja Adrienin kasvoihin ilmestyi pisamia kun he ratsastivat.

Bonnie oli solminut hiuksensa taakse. Hänen hiuksensa olivat niin tuuheat, että se ei edes näyttänyt poninhännältä, mutta sillä säällä ei kannata olla tarkka.

"Mennään metsän kautta," Adrien ehdotti. "Siellä luulisi olevan viileää."

"Ei ihan vielä. Kohta vastaan pitäisi tulla kylä, josta saa varmasti vettä," Bonnie sanoi.

Siksi he jatkoivat matkaa pölisevää hiekkatietä pitkin. Hevosen olivat niin läkähtyneet, että he eivät raaksineet ratsastaa kovempaa. Onneksi, kun he kiipesivät mäen päälle, he näkivät kylän kattoja.

"Viimeinkin!" Adrien huokaisi. "Sieltä saa varmasti vettä."

He kiiruhtivat kylään. Hevosten kenkien kopina kivetettyä tietä vasten herätti kyläläisten huomion. He katsoivat matkalaisia happamina.

Bonnie ei ymmärtänyt mistä oli kyse, sillä yleensä heihin ei kiinnitetty huomiota.

Silloin joku huusi:

"Verojako tulitte keräämään, kärpänturkit, vai kuka kengitetyillä hevosilla saapuu kyläämme?"

Bonnie katsoi heitä yllättyneenä.

"Emme ole ylhäisiä tai maanomistajia, vaikka hevosemme ovatkin kengitetyt. Kylässämme asuu taitava seppä, joka tekee työtään halvalla," Adrien sanoi.

"Niin, niin," joku väkijoukosta mutisi.

He jatkoivat matkaansa, kunnes löysivät kaivon. Adrien hyppäsi hevosensa selästä ja kiiruhti kaivolle. Hän pudotti ämpärin kaivoon ja nosti puhdasta vettä.

Ensin hän antoi hevosille, jonka jälkeen hän nosti lisää itselleen ja Bonnielle. He kastoivat kätensä veteen ja joivat.

"Täällä ei ilmeisesti pidetä ylhäisistä," Bonnie sanoi juotuaan tarpeeksi.

"Ei," Adrien sanoi. "En tosin voi moittia. He työslentelevät pelloilla aamusta iltaan ja sitten joutuvat antamaan kaiken pois veroissa. Ylhäisiä pidetään heitä parempina."

Bonnie nosti vielä sankollisen vettä ja kasteli hiuksensa. Sitten he jatkoivat matkaa.

Tällä kertaa he kulkivat metsän läpi, ja puiden varjot viidensivät ilmaa, mutta siitä huolimattaoli hyvin lämmin.

"Missä olemme nyt?" Bonnie kysyi.

"En ole varma, mutta luulen, että tämä on kauenpana kotoa kuin Le Mans," Adrien arveli.

Bonnie nyökkäsi ja hymyili.

"Nyt olemme kauenpana kotoa kuin koskaan," hän sanoi.

"Niin ollaan," Adrien sanoi.

Yhtäkkiä pensaasta kuului rasahdus. Hevoset pysähtyivät kuin seinään.

"Onko siinä joku?" kysyi Adrien.

Vastausta ei kuulunut. Kului pari sekuntia, kun pensaasta kuului karjaisu ja hevosten eteen loikkasi vanha mies nuoli jousella.

Hevoset vauhkoontuivat ja nousivat takajaloillen. Bonnie yritti painautua kiinni hevoseensa, ettei putoaisi. Heillä kesti hetken hevostensa rauhoittelussa.

"Mitä hittoa sä teet?" Adrien kysyi vihaisena.

"Tänne ei rikkaita kaivata!" mies vastasi.

"Emme ole rikkaita!" Bonnie sanoi. "Seppämme on avokätinen."

"Aivan, niin minulle aina kerrotaan!" mies ärähti. "Mutta tulette varmaan polttamaan taloni tai viemään riistani, koska en ole maksanut veroa."