Ukkoslapsi, Myrskyn Tytär

Osa 3. Vuodet, vuodet, vuodet

Bellalle myytiin kylästä hyvä talo johon hän pääsi heti muuttamaan, sillä hänellä ei ollut paljon tavaroita.

Tuntui että kaikki oli kääntymässä paremmin päin.

Bella istuutui pöydän ääreen, jonka kyläläiset olivat hänelle lahjoittaneet, ja alkoi hoitaa Bonnien sormea.

Hän otti pois kaikki veriset paperit ja huuhteli haavan kylmällä vedellä.

Bonnien käsi oli vieläkin turvonnut puudukkeista.

Bella kuivasi Bonnien käden, ja huomasi ettei haavaa enää ollut. Sen päälle oli tullut ihoa kuin se olisi ollut samanlainen jo vuosia.

Bella katsoi sitä hetken erittäin hämmentyneenä. Sitten hän ei osannut kuin naurahtaa:

"Ihan sama. Sä olet yhtä normaali, kuten mäkin."

                    ● ● ●

Kului monta, monta vuotta. Kokonaiset kolmetoista vuotta Bella ja Bonnie elivät rauhallista elämää.

Eräänä päivänä, kun Bonnie istui lattialla leikkimässä ja Bella joi kahvia, oveen koputettiin napakka koputus.

"Kukahan siellä on?" Bonnie mietti.

"En tiedä," Bella mutisi ja riensi avaamaan.

Se näky sai Bellan hämmentymään.

"Mitä sä täällä teet?" Bella kysyi.

"Minun oli pakko saada tietää kasvatatko lapsesi hyvin. Muuten en koskaan anna itselleni anteeksi," sanoi Alan Dawson.

"Mutta... Me sovittiin, että sä et enää näe mua," Bella sanoi.

"Näytä minulle, että lapsesi on kunnossa niin lähden," Alan Dawson sanoi.

"No... Olkoon. Bonnie, tulisitko käymään?" Bella huudahti.

Alan Dawson näytti liikuttuvan kuullessaan lapsen nimen todella olevan Bonnie.

"Mitä nyt, äiti?" kysyi ovelle juossut Bonnie.

"Bonnie, tässä on Alan Dawson," Bella sanoi. "Hän keksi nimesi."

"Vai niin," Bonnie sanoi epäilevästi. "Hyvää päivää, Alan Dawson."

"Hei, Bonnie," sanoi Alan Dawson ja Bellan yllätykseksi hymyili. "Miten sormesi voi?"

"Sormeni?" Bonnie sanoi ja katsoi sormiaan. "Tätäkö sä tarkoitat?"

Hän näytti vasenta kättään, jonka pienin sormi puuttui.

Alan Dawson kohotti kulmakarvojaan. Bella naurahti kiusaantuneena.

"Usko pois, mä vein hänet sairaalaan," Bella sanoi. "Otatko sä kahvia?"

"Kiitos," sanoi Alan Dawson.

"Mun on tehtävä läksyt," sanoi Bonnie ja käveli toiseen huoneeseen.

Bella meni Alan Dawsonin kanssa keittiöön.

"Sokeria vai maitoa?" Bella kysyi kaataessaan kahvia Alan Dawsonin kuppiin.

"Ei kumpaakaan, kiitos," Dawson vastasi.

Bella kantoi kupin Alan Dawsonin eteen ja istui hänen viereensä.

"Täällä on siis koulu?" Alan Dawson kysyi.

"Juu. Oikeastaan mä olen nykyään opettaja," Bella kertoi.

"Vai niin," Alan Dawson sanoi.

He olivat hetken hiljaa.