Bonnie laskeutui alas ullakolta. Hän oli pukenut päälleen Jessien lainaamat vaatteet, ja nyt se meni jo paljon paremmin. Alusmekko oli tosin vieläkin liian iso, ja sen hihat ylettyivät kämmeniin.
Louisa istui keittiön pöydän ääressä ja hörppi lautaseltaan kahvia. Häntä vastapäätä istui Jessie.
"Huomenta," Louisa sanoi huomatessaan Bonnien. "Nukuitko?"
"Nukuin, kiitos," Bonnie sanoi.
Jessie piti katseensa itsepäisesti pöydässä ja pysyi vaiti.
"Otatko kahvia?" Louisa kysyi.
"Kiitos," Bonnie sanoi.
Louisa nousi ja käveli tiskipöydän viereen. Hän otti kaapista kupin, kaatoi siihen kahvia ja ojensi sen Bonnielle.
Kahvin haju sai Bonnien muistamaan Ranskan. Bella oli aina juonut vahvaa kahvia, niin että haju oli tarttunut hänen vaatteisiinsa ja koko taloon.
Kahvi oli jo melkein jäähtynyt ja aivan mustaksi keitetty. Bonnie hörppäsi kupin reunalta. Lämpö kulki hänen kehonsa läpi. Melkein vahvenpaa, kuin Bellan tekemä kahvi.
"Onko siellä Ranskassa totuttu juomaan kahvia?" Louisa kysyi.
Hän selvästi tiesi yön tapahtumista, muttei tahtonut ottaa niitä esille.
"On toki. Mun äitini rakastaa kahvia," Bonnie sanoi hymyillen.
"Vai niin. Entä sinun isäsi?" Louisa kysyi.
Bonnie oli hetken hiljaa. Sitten hän sanoi:
"Kyllä isäkin tykkää kahvista."
Hän tahtoi pitää sen kaiken hässäkän piilossa mahdollisimman monelta, eikä Louisa pahastuisi, jos hänelle jättäisi kertomatta.
Bonnie sai kahvinsa juotua ja laski kupin pöydälle. Häntä yhä häiritsi, ettei Jessie puhunut hänelle.
"Nyt kun kerran olet saanut kahvisi juotua, niin voisitko käydä hakemassa sen sulhosi pellolta," Louisa pyysi. "Se pölkkypää vilustuu vielä."
"Selvä," Bonnie sanoi ja nousi.
Hän ei tahtonut ottaa kantaa kenenkään mielipiteeseen tässä asiassa, sillä hän ei halunnut loukata Louisaa.
Bonnien avatessa oven, kylmä ilma pääsi sisään. Bonnie laittoi kätensä puuskaan ja alkoi kävellä puutarhan läpi.
Kurjet huusivat kauenpana suolla. Järvi oli tyyni ja nurmikko yhä aamukasteinen. Bonnie kulki talon ympäri, että näki pellon.
Pelto tosin oli melkein kokonaan valkoisen sumun peitossa. Bonnie hädin tuskin erotti muutaman lampaan hahmot pellolla, muttei Marcusta. Hän oli kai kauenpana.
Bonnie käveli sumuun. Kurjet vaikenivat hetkeksi, mutta jatkoivat sitten taas huutamista. Lampaat nostivat päänsä kun hän kulki ohi. Viimein hän erotti Marcuksen hahmon sumussa.
"Marcus?" Bonnie sanoi. "Mitä sä täällä?"
Marcus kääntyi ympäri. Hänen ilmeensä oli väsynyt, ja jotenkin surullinen. Hänen otsansa oli mustunut Deanin lyönnistä.
"En tiedä. Teki mieli tulla," Marcus sanoi kohauttaen olkapäitään.
"Etkö sä tahdo kahvia?" Bonnie kysyi.
"Minä join jo. Tahdoin vain muistella," Marcus murahti ja kääntyi taas selin.
"Mitä?" Bonnie kysyi hetken epäröityään.
Yleensä ei nimittäin tietänyt hyvää, jos Marcus oli muistellut.
"Lapsuuttani. Täällä minä aina leikin paimentavani lampaita," Marcus sanoi. "Oikeasti ne ovat liian tyhmiä karkaamaan. Nämä ainakin."
YOU ARE READING
Ukkoslapsi, Myrskyn Tytär
Fantasy"Ei ketään voi lakata rakastamasta. Se ei ole mahdollista." ● ● ● Bella Brown eli 1700-luvun puolivälissä Ranskassa ja oli tunnettu rikollisena. Tavallisimmin hän ryösti jalokiviä ja teki muita petoksia. Monet myös...
