Ukkoslapsi, Myrskyn Tytär

Osa 28. Vapaus

"Orion!" Selene kiljaisi ja löi kädet suulleen.

"Mitä sinä olet tehnyt?" Edvin sanoi ja kääntyi katsomaan portin toisella puolella seisovaa Marcusta.

"Neuvotelkaamme," Marcus sanoi.

"Mitä sinä olet tehnyt?" Edvin karjaisi ja marssi portin viereen.

Hän otti Marcusta kauluksesta ja paiskautti hänet porttiin. Sillä välin Selene meni veljensä viereen. Ensin väristykset kulkivat hänen kehonsa läpi. Sitten oli pyörtyä, mutta havahtui Mariuksen läpsäistessä häntä päähän.

"Minulla on teille ehdotus," Marcus sanoi. "Ja se voi pelastaa teidän veljenne."

"Ettäs kehtaat kiristää meitä veljemme hengellä!" Edvin huudahti.

"Rauhoitu, Edvin. Mikä sitten on sinun ehdotuksesi?" Marius kysyi nopeasti.

"Bonnie osaa parantaa Orionin," Marcus sanoi. "Mutta hän tekee sen vain, jos maksatte hänelle vapaudella. Ja me haluamme myös tavaramme. Ne jäivät mökkiin."

Marius oli hetken hiljaa. Hän yritti punnita vaihtoehtoja, mutta huomasi ettei niitä ole.

"Hyvä on. Jos hän pelastaa Orionin, hän pääsee vapaaksi. Mutta jos veljemme kuolee hänen käsissään, en takaa hänelle kovinkaan pitkää elämää," Marius sanoi. "Hakekaa heidän tavaransa."

Yksi ryöväreistä lähti juoksemaan metsään. Marcus vilkaisi Bonniea. Bonnie nyökkäsi ja sanoi:

"Mä voin ainakin yrittää. Mutta mä tarvitsen mun tavaroita."

"Tuokaa hänen tavaransa," Marius sanoi.

"Tässä," sanoi mies, joka oli lähtenyt hakemaan tavaroita, ja ojensi Bonnielle hänen säkkinsä.

Marius raahasi Selenen pois Orionin luota. Ryövärit päästivät irti Bonnien käsistä ja hän pääsi kävelemään Orionin luokse. Orion oli lakannut vääntelehtimästä ja vain makasi maassa hengittäen vaivalloisesti. Bonnie otti pienestä pussista kuivatun mistelinlehden ja työnsi sen Orionin suuhun.

"Kuoleeko hän?" Edvin kysyi.

"Ei kuole," Marcus sanoi.

"En minä sinulta kysynyt. Sinä se häntä ammuit," Edvin sanoi.

Bonnie otti kiinni nuolesta ja hengitti syvään. Sitten hän vetäisi nuolen irti. Verta roiskahti hänen kasvoilleen ja mekolleen. Selene vingahti ja peitti silmänsä. Bonnie laittoi kätensä Orionin kyljelle. Hän hyräili hiljaa. Sininen valo loisti hänen sormiensa välistä ja ilma räsähteli.

Lopulta haava oli parantunut. Orion makasi maassa silmät suljettuina ja hänen hengityksensä tasaantui. Kaikki odottivat hiljaa. Lopulta Edvin kysyi:

"Miksei hän herää?"

"Hän herää sitten jonkin ajan päästä," Bonnie sanoi.

"Ottakaa kettingit portista, että hän pääsee lähtemään," Marcus sanoi.

"Entä jos hän ei herää?" Selene kysyi hiljaa.

Marius ja Edvin vilkaisivat toisiaan pelokas ilme kasvoillaan.

"Niin. Mistä me voimme tietää, jos hän nukkuu loppu elämänsä?" Edvin huomautti.

"Tämä on tietysti teidän juonenne," Selene sähähti.

Hänen silmissään oli taas valtiaan katse. Erittäin vihaisen valtiaan.

"Herätä hänet," Selene sanoi.

"Ei hän niin vain herää," Bonnie sanoi.

Edvinin kasvot kalpenivat. Hän kiiruhti Orionin viereen ja ravisti häntä voimakkaasti olkapäistä. Orion ei vaikuttanut huomaavan.