Ukkoslapsi, Myrskyn Tytär

Osa 30. Täydellinen hiljaisuus

Bonnie tunsi Marcuksen huulet omillaan. Hän oli hämillään koko tilanteesta ja tunteetkin olivat kuin vuoristoradassa. Bonniesta tuntui, ettei hän ymmärtänyt Marcusta enää lainkaan.

Silloin Bonnie pomppasi seisomaan. Marcus avasi nopeasti silmänsä ja katsoi häntä.

"Mä en tiedä onko tämä ihan järkevää," Bonnie sanoi hiljaa.

Marcus avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta sulki sen uudestaan ja nyökkäsi.

"Jos sinä olet sitä mieltä," hän sanoi.

Bonnie puristi kätensä nyrkkiin ja puri huultaan. Yhtäkkiä kaikki, mistä Rodrick oli häntä varoittanut tuntui selvältä. Ei olisi pitänyt muodostaa Marcuksen kanssa mitään sen vakavanpaa sidettä.

"Kai säkin sen ymmärrät," Bonnie sanoi. "Me olemme kahden päivän päästä Lontoosta, jossa tiemme eroavat. On vain parempi, jos tämä loppuu tähän."

"Ymmärrän minä," Marcus sanoi. "Anteeksi, jos hämmensin ajatuksesi."

"Mun vikani tämä on. Olisi pitänyt pitää suu kiinni," Bonnie sanoi.

"Anna olla. Minun ei olisi pitänyt olla niin impulsiivinen," Marcus sanoi.

He olivat hetken hiljaa ja katsoivat toisiaan. Lopulta Bonnie sanoi:

"Mä menen jo nukkumaan."

"Hyvä on," Marcus sanoi.

Bonnie kävi sammaleelle makuulle ja veti peiton päälleen. Mutta ei hän saanut nukuttua. Hän yritti vakuuttaa itselleen näin olevan vain parasta, mutta sitä oli vaikea uskoa riipivä tunne rinnassaan.

● ● ●

Bonnie havahtui hereille, kun Rodrick palasi metsästämästä. Bonnie kuuli, kuinka hän käveli Marcuksen luo ja sanoi:

"Ei tuolla ole mitään, mitä metsästää."

"Vai niin," Marcus sanoi.

Rodrick istui Marcuksen viereen ja tarkasteli häntä hetken hiljaa.

"Sinä olet jotenkin maassa," Rodrick lopulta huomautti.

"Niin minä vähän olen," Marcus sanoi vaitonaisena.

"Saan kai udella, mistä se johtuu?" Rodrick kysyi.

"Sinä utelet joka tapauksessa," Marcus huokaisi. "Minä juttelin Bonnien kanssa. Hän ei halua viedä asiaa tämän pidemmälle."

"Ai," Rodrick sanoi, vaikkei selvästikkään tiennyt miten lohduttaa ystäväänsä. "Voi hitto."

"Näinhän se vain on parempi, minä ymmärrän sen. Yhtäkkiä ei vain tunnu hyvältä," Marcus mutisi.

"Sattuuko?" Rodrick kysyi.

"Sattuu se," Marcus sanoi. "Sattuu kuin hitto."

Rodrick istui hetken hiljaa. Hän ei koskaan ollut tuossa tilanteessa, joten ei tiennyt mitä nyt pitäisi sanoa.

"No, kyllä se siitä," Rodrick sanoi.

"Niin kai," Marcus sanoi ja kohautti olkapäitään.

He eivät kummatkaan sanoneet enää sanaakaan. Bonnie kuuli enää nuotion rätinän. Lopulta hän nukahti uudestaan.

● ● ●

Tummat pilvet kerääntyivät yhteen, kunnes lopulta peittivät koko taivaan muodostaen tasaisen katon. Ei kulunut kovinkaan kauaa, kun ensimmäiset pisarat putosivat maahan. Niiden jälkeen sade yltyi nopeasti.