Ukkoslapsi, Myrskyn Tytär

Osa 17. Pihkassa?

Bonnie heräsi yöllä teltasta. Hän nousi istumaan ja katsoi kankaan välistä ulos. Tähtitaivas oli yhä kirkas ja pelto oli täyttynyt valkeasta sumusta.

Marcus nukkui vatsallaan ja piti käsiään päänsä alla. Rodrick nukkui selällään kädet vatsansa päällä. Kahden sotilaan näkeminen yhtä heikkona kuin kuka tahansa sai Bonnien hymyilemään.

Bonnie otti peittonsa ja levitti sen heidän päälleen. Kumpikaan ei huomannut mitään, joten Bonnie palasi telttaansa ja naurahti. Tästä tulisi sanomista!

● ● ●

Aamun tultua Bonnie heräsi kun Marcus avasi telttakankaan ja huudahti:

"Oletko sinä hullu? Olisit voinut saada hypotermian!"

Bonnie nousi hitaasti ja hieroi silmiään auringonpaisteelta.

"Mulle tuli lämmin," hän sanoi.

"Se juuri voi viitata hypotermiaan!" Marcus sanoi ja levitti kätensä.

"Anna olla, Marcus, niin voimme jatkaa matkaamme," Rodrick sanoi.

"Olkoon sitten," Marcus huokaisi. "Pakataan teltta ja lähdetään."

Marcus oli viimeaikoina ollut niin innoissaan kotiinpääsystään, että hänet sai taivuteltua mihin tahansa mainitsemalla asian.

He purkivat teltan, pakkasivat sen mukaansa ja nousivat ratsaille.

"Tänään olemme perillä!" Marcus sanoi ja oli leijua ilmassa.

"Kuinka kauan sinne on matkaa?" Bonnie kysyi.

"Vähän vain. Olemme perillä ehkä puolen päivän aikoihin," Marcus sanoi hymyillen.

"Pitäisikö viedä lihaa?" Rodrick kysyi.

"Ei. Jessie on varmasti metsästänyt itse," Marcus sanoi. "Vaikkei hän mikään lahjakkuus olekkaan."

"Varo vain, Jessiellä on korvat kaikkialla," Rodrick sanoi.

"Siinä olet kyllä oikeassa, Rodrick," Marcus naurahti.

Päivästä oli tulossa hyvin tyyni. Edes pieni tuulenvire ei keinuttanut tammien lehtiä.

Tien laatu parani koko ajan. Siitä oltiin selvästi kuljettu usein monien vuosien ajan.

Tien vieressä oli pino polttopuita. Kaikista alimmat puut olivat sammaloituneet, kun taas ylimmät olivat vaaleita ja kuin juuri hakattu. Pinon reunalla oli mustarastaan pesä. Rastas istui pesässä ja alkoi sirkuttaa nähdessään tulijat.

"Ettei se vain olisi..," Marcus sanoi ja alkoi sitten nauraa. "Jessie on mahdoton!"

Aukio avautui heidän eteensä. Aukion keskellä oli punainen talo, jonka pihalla oli toinen, harmaa rakennus. Taloja ympäröivät suuret pellot, joilla laidunsi kymmenpäinen lauma tummanruskeita lampaita.

Marcus huokaisi syvään ja laskeutui hevosensa selästä. Hän riisui hevoseltaan satulan ja muut tarvikkeet ja päästi sen pellolle juoksemaan.

Bonnie laskeutui hevosensa selästä ja käveli Marcuksen perässä taluttaen hevosta vieressään. Rodrick pysyi ratsailla, mutta seurasi heitä talojen pihaan.