Sielujen turvapaikka

8

Karita ja Olivia tuijottivat puhelimiaan ja minä tuijotin lautastani. Nappasin näkkileivän tarjottimelta ja aloin mutustelemaan sitä. Mulla ei ollut mitään hajua, mitä laittaisin päälleni Tuulikin juhliin. En viitsisi lähteä hankkimaan mitään uutta sitä varten. Mikä näyttäisi muiden mielestä hyvältä?

"Mitä ohjelmaa viikonloppuna?" Olivia kysyi yllättäen. Minä ja Karita nostettiin katseemme. Karita kohautti olkiaan ja palasi puhelimensa pariin.

"Aattelin, että olis kiva lähtee ajelemaan lauantaina", Olivia ehdotti. Karita nosti uudelleen päätään ja nyökkäsi hyväksyvästi. Mä liikehdin paikallani. Tuikku oli ilmoittanut juhlien olevan silloin.

"Mä en pääse. Mun pitää yksiin juhliin silloin", kerroin ja toivoin, että kukaan ei kysyisi pääseekö mukaan.

"Kenen juhlat?" Karita kysyi arvostelevasti.

"Yhden Tuulikin", sanoin ja välttelin katsomasta toista. En jaksanut ruveta arvioimaan toisen reaktiota.

"Se, jolla on vaaleat hiukset ja todella siniset silmät?" Karita varmisti.

"Joo", sanoin ja nyökkäsin. En siis ollut ainoa, joka oli pistänyt merkille Tuulikin silmät. Huomasiko monet ne? Jokin mun sisälläni käännähti epämiellyttävästi, kun mietin, että en tainnut sittenkään olla ainoa.

"No sitten sä meet sinne, etkä tule meidän kanssa. Ei siinä mitään", Karita sanoi olkiaan kohauttaen ja suuntasi huomionsa takasin puhelimeen. Olivia ei ollut millänsäkään.